valokuvat seinillä huutaa

tuntemattomat kasvot ja maisemat

joiden sekaan upotettuna minua

kun olin vielä pieni henkäys

ohkaiset valkeat hiukset

lapsen liian pitkät jalat ja 

mustelmaiset sääret

pisamia poskilla

minä

kaksitavuinen sana on liikaa

ajatus ei ehdi sen pidemmälle

kun jo rystyset tapaavat lautaista

lakkaamatonta

lattiapintaa

ja kaikki räjähtää 

valun seinillä ja unohdun nurkkiin

lyön koska sydän ei jaksa

huudan koska hengitys ei kulje

(eikä kulje äänikään)

käännän ja väännän

huohotan

hetken verran aloillani ja kaikki paikallaan

huone pöytä leivänmurut lattialla

seinät lakkaavat hetkeksi kaatumasta

henkäisy unohtuu kitalakeen

hetkeksi kaikki hidastuu

niinkuin silloin kun kissa auton ajovaloissa

juoksee tien ylitse

matkustajat nytkähtävät vasten turvavöitä

(heitä on kuskin lisäksi vain yksi)

kaksi sekuntia

venyy venyy venyy

vuosiksi

ja kissa ehtii kuolla kuusitoista kertaa mielessäni

ennenkö kaikki taas nytkähtää liikkeelle

matkustajat penkkejään vasten

ja kissa katoaa tien toiselle puolelle

niin myös jatkaa lahoamistaan kaikki ympärilläni

nytkähtäen

seinät luhistuvat

murenevat pölyksi ylleni

henkäisy katoaa keuhkoihin

eikä karkaakaan enää

sinne minä jään,

(värittömälle puulattialle)

siihen ajatukseen

kaksitavuiseen,

jota en koskaan saa ajateltua loppuun

minä