sormenpään tikit on sähkönsinisiä
paitojen hihat haisee kahvilta tupakalta
purkautuu
särky kulkee hermosolun synapsista toiseen
juuttuu aivoihin


vesi valuu oksettavalla tavalla ranteen sisäsyrjää hihansisään
minun täytyy kirjoittaa on pakko
muistan sen nyt kun luen sivun toisensa jälkeen
parin vuoden takaisia
viskin katkuisia öitä puhdasta euforiaa
kun söin lunta ikkunalaudalta jouluyönä
aikaa jona iho vasta oppi ottamaan vastaan tyhjää vihaa

on kirjoitettava on revittävä
vaikka palaa hengiltä tähän hitaaseen ruostumiseen
unohtaa iho
olla pelkkiä tyhjiä aistihavaintoja

ei minulla ole muuta kuin karkaavat sanat
joilla ennen metsästin
vaanin olin niitä pienen lapsen kuhmuraisia polvia
valkoiset takkuiset hiukset ja parkiintuneet jalkapohjat

                                                     säkenöivä voima ja sisäinen solarium
                                                     never gonna break never gonna break
vielä minä muistan

niillä minä revin ja pakotin
tähtäsin ja t a p o i n
mekaanista kylmää taidetta
väkivallankumous ja aamun tullen savuavat barrikadit


on kirjoitettava  on on on

sääressä avaruuslaastari
jota olen säästänyt lompakossa kuukausia
sain sen aikoinaan siltä yhdeltä
jonka silmissä on jotain pelottavan
hyvää, rehellistä näkemistä
turvaa
toivon että se laastari syöpyy ihooni kiinne
ikuisiksi ajoiksi, kasvaa osaksi minua ja 
piilottaa alleen minun rumuuteni
jota kovin yritin yöllä repiä irti
kynsien alla verta ja tärisevät sormet
jotka hakevat tölkkiä kerta toisensa jälkeen
kaipaan terävää
kaipaan kliinistä valkoista
puhdasta ja tarkkaa 
metallinhohtoisia unia
joissa olen läpinäkyvä
ja voin koskea ihoni alle
kiskoa ulos mustuneet kuolleet keuhkot
ja täyttää itseni tyhjyydellä
mutta olen hukannut sen kosketuksen ja
jäljellä on vain leipäpussin sulkijan
rosoisen tylppää reunaa
joka repii rumasti ja jättää minut
tahraiseksi niinkuin niiden polttavien
silmien katse siellä ällöttävän
kostean lämpöisessä hämärässä
joka on minussa ja silmäluomieni alla

ulkona taivas on matalalla ja 
koskee melkein hartioita
painaa hankeen makaamaan kasvot
maata vasten niin että kylmä imeytyy 
läpi sisäelimien, keväällä ojan pohjalla
olisi vain naarmuisia luita
ja ehkä ketunleivänlehtiä

and if I found time
we'd go away with your way
so watch what you say
there's a beast that's in me

shine, shine on (me)

nyt kun mä katson kaikkea kauempaa se talviöiden ahtaanoranssi taivas
(joka taas tunkee läpi ikkunoista ihohuokosista)
ja kaikki se valosaaste näyttää tyhjän selkeältä

ei ei ei ei hys olen varma että tämä on vain sen tyhjän kellertävän keinovalon aikaansaamaa
en minä oikeasti tarkoita enhän
ehkä se lähtee minusta jos annan rystysten puhua puolesta
säkenöiviä valoja leviää ihoni alla
kumpa minussa olisi tarpeeksi jotain, että saisin aikaan kipinöitä

                kuolleita (perhosen) hapertuneita siipisoluja
                painavaa syvää vettä
                sitä jotain, mitä aina pitelit hieman siellä harteiden yläpuolella
                olin pari rikkoutunutta rannetta lisää
                jotain mihin on helppo unohtaa se todellinen kipu siellä
                se hitaasti palava ja polttava revontuli
                ne menneet vuodet
                (hukut matkalla takaisin niiden luokse)
                sitä minä olin jotain lämpöä niihin vuosien jäädyttämiin luuytimiisi
                jotain korvaamassa, jakamassa sen tyhjän ahtaan tunteen
                kun plussa asteita ulkona se eräs kadunpätkä peittyy hitaasti valkoiseen
                kun painava pehmeä kuolema valui uudenvuoden aattona
                ja se väritön oranssi vasta nousi taivaanrannasta


                                                                                     en minä oikeasti niin ajattele uskothan
                                                                                                                 ei mikään siitä ole sinun syysi
                                                                                                                 minä olen tätä varten olen olen vain sitä varten eikö niin?
                                                                                                                 shhh sulje silmät ja paina iholle keksittyjä kosketuksia
                                                                                                                 


minä pelkään sinua ja pelkään sitä miten olet mennyt pois
tiedän ettet minua varten muutenkaan ei älä ajattele tätä niin en tarkoita
syyttää
pelkään miten kaikki katseet ympärilläni ovat kovia ja lujia
lasisen särkyviä ja t y h j i ä
pelkään niiden kylmiä ja etäisiä sormia jotka säikkyvät minun rikkinäistä pintaani
pelkään niiden kokonaisuutta ja pehmeitä reunoja
niiden ahdasta ymmärrystä joka tarvitsee sanoja
(joiden takia tukehdun olemattomiin pois miksi avasit suusi kuuleekohan viereinen makuuhuone ne rystysten hiljaset solvaukset)
minä tahtoisin olla vihainen tahtoisin unohtaa
olla kuin en muistaisi niitä avunpyyntöjä ranteidesi
sisäsyrjällä maapallolampun lämpöisessä udussa
en sitä aurinkoista tyhjänkylmää aamua bussin penkeillä
kuulokkeista the strokes ja the smiths kun valo ei vielä sattunut
there is a light that never goes out


mutta en minä koskaan voisi
en osaisi ei miten muka edes

minulla on vain niin ikävä niin paljon 
on enää vain tyhjää talvivalojen taivasta
ei enää sitä syvää pimeää palavaa sinivihreää
ensimmäisten pakkasöiden jälkeen kylmissä auringon nousuissa
junan lämpöisen hämärien loossin ikkunoiden takana
ei sitä syvää lempeää turvaa
puhtainta hyväksyntää ja jotain
tyyniä järvenpintoja aamuhämärä ne heinikoista nousevat unet usvat
hiljaista panhuilua ukulelella the cave
parvekkeella aamulla herätessä se humala
lämpöinen loputon valo
sinä olet aurinkotuuli pehmeää hiljaista valoa
silmät ummessa se hymy
tyhjään taivaaseen tähtisumuihin katoava revontuli
älä mene vielä älä ethän vaikka mikään ei ole sama
sinä et eikä se toinen palava ketuntuli
"älä sä lähe siitä pliis älä lähe
älä päästä musta irti, älä ihan vielä
oo vielä hetki"



olen niin väsynyt tarvitsemaan