hississä pienenpieni tyttö keltaisessa haalarissa itkee
sen naama on punainen ja ihan märkä
isä sanoo
äläs nyt maija
kato veikalla on sun kettu, maija taitaa mennä kotona suoraan nukkumaan
haluaisin hymyillä pitkätukkaiselle isälle, ettei sen tarvitsisi tuntea oloaan vaivaantuneeksi ahtaassa hississä
jossa on joko pakko tuijottaa omia kenkiä
tai toisia ihmisiä silmiin, voi luoja
(pelkään kyllä silmiä ne näkee paljon tai siten ei yhtään mitään ja joko niihin jää kiinne tai sitten niitä ei jaksa ollenkaan katsoa)
en pidä hisseistä. ne on ahtaita (kärsin klaustrofobiasta) ja muutenkin epäilyttäviä
mutta tämä hissimaka on melkein miellyttävä
tahtoisin taputtaa keltahaalarisen pikkutytön päätä ja hymyillä kettua kantavalle pojalle
mutta minä jään vitosessa (ne on matkalla kuutoseen)
ja pieni tyttö kävelee automaattisesti ulos hissistä erään oven eteen joka voisi olla kotiovi
mutta kerros on väärä
isä jää maanittelemaan tyttöä takaisin hissiin kun häviän taas yhden varakodin oven taakse

olen istunut tässä matolla monta tuntia
samassa kohdassa keskellä kirjoja ja kaiutinjohtoja
kahvia ja vahinkoja
en ole pitkään aikaan tuntenut niin syvää epätoivoa ja yksinäisyyttä
matosta jää nukkaa kynsien alle kun sitä puristaa siinä pelossa
että alta katoaa ne viisi kerrosta ja ympäriltä seinät ja
putoan

sinä tahdot taas kuolla voi luoja voi luoja mitä teen täältä kaukaa neljänsadan kilometrin päästä apua huomenna soitan jonnekin ihan minne vaan mä en pysty tähän enää

ja yhdeltä yöllä mulla on takana vaan liikaa kahvikupillisia
kofeiinipäänsärky
edelleen 50 sivua filosofiaa edessä
niskakipu ja pari muuta elämää vakavampaa ongelmaa
veriset kynnenaluset
näköhäiriöitä
vessan lavuaarissa paskanharmaata vettä kun pesin sukkahousut
suupielet maistuu suolavedeltä
en ole kai itkenytkään pitkään
pitkään aikaan

kyllä mä kävin luistelemassakin
pimeä pimeä pimeä ahdistavan oranssinpimeä tyhjä luistelukenttä
luistinten terät on tylsät
kävelen kiertotietä takaisin enkä mene kauppaan


joku josta en tiedä muuta
kun että se ei saa nukutuksi öisin ja kärsii vakavasta masennuksesta
syö paljon nuudelia
sanoo olet ihana älä pyydä anteeks ja monta muuta sanaa
mietin juttuja
olkapäitä joille on ripoteltu ihmiselämien edestä sanoja
kantapäitä joissa on kai krooniset hiertymät
kuinka monta kuppia pitää juoda kahvia että saa kofeiinimyrkytyksen
youtube tarjoaa surullista pianomusiikkia


taidan jäädä tähän matolle makaamaan
ulkona sataa taas lunta
unohdin kahvinkeittimen taas päälle
taastaastaas

lämpö astuu ulos minusta
jättää minut kuin vanhan vaatteen
jättää seisomaan siihen rantahietikkoon jäätyneisiin aaltoihin
katson kun se menee
jättää paljaita kuumia jalanjälkiä jäähän
ja vesi halkeaa taivaalta sataa nestemäistä aurinkoa
minun tekee mieli klementiinejä
käännän selän sille paljasjaloin alastonna vettä ylittävälle
suljen silmät ja annan auringon valua taivaankannen taa
on pimeää
on kylmää
(ikävöin yhtä lämpöä ja valoa erään asunnon nurkassa kassiopeia ja käsi sinun kädessä en osaa enää nukkua ilman)
silmäripset jäätyy kiinne toisiinsa ja kengät pitää meteliä
vittu olkaa hiljaa haluan olla olematon ja vain pelkkä varjo

sisällä on tyhjää tyhjiä huoneita ja pimeitä
tämä ei ole minun koti
olen varas anastan askelia näiltä lattioilta ja jätän sormenjälkiä ikkunoihin
olen joku muu
tuoksun vääriltä lakanoilta ja käyn väärässä lähikaupassa
piiloudun vääryyteen ja pidän hiuksia niinkuin muut ihmiset
eikä kukaan nää miksi näkisikään
entä jos vaikka jään tälläiseksi ja unohdun väärään ihoon
vääriin katuihin ja suljen silmät
kävelen vaikka kantapäissä on rakkulat
unohdan että ei tästä kuitenkaan tule mitään
unohdan että
mikään ei merkitse mitään sen olen tiennyt jo pitkään
siispä ei kannata tehdä mitään sen olen todennut vastikään
rupean yhteiskuntakelvolliseksi

vittu miten tylsää
nyt väärä äiti tulee kotiin
keittiössä on klementiinejä ja kylmä
lakanat tuoksuu hyvältä suussa maistuu vatsahapot ja omenahillo

i'm glad i didn't die before i met you

mun ihoon sattuu kun tahon niin paljon vaan halata
              ja sattuu kai vähän sieluunkin ajatella sitä yhtä märkää pimeää katuvalokeilaa jossa eräs                                               samettitakissa
               piti kerrankin yhtä lujaa lujempaa kiinne kuin minä
               nenä käy vasten kaulaa ja korvaa, tahatonna kai
               mutta minun iholla säilyy varmaan vielä vuosia
                          ne värit ja hengitys kaulalla ja tupakantuoksu takin kauluksessa

silmiä kirvelee ja polttaa
vaikea katsoa yhtään mitään
itseään kaikista vaikein
tänään unohduin hetkeksi kun auringon terävyys teki minusta läpinäkyvän
täällä taas samojen seinien sisällä kylmyydessä
kolme villapaitaa päällekkäin
meni kaksi tuntia itkeä silmät ulos
nyt jäljellä on vain kipeää vereslihaa
ohuita ääriviivoja
pään sisällä painaa vielä monta litraa valtamerta
palelee
ilma on raskasta hengittää joku hakkaa keuhkoja
korvissa soi
nouse nouse nouse pliis nouse

mietin lopettavani tämän filosofian kurssin
mietin lopettavani monta muutakin kurssia, tarpeeksi monta ettei koko oppilaitos huoli minua enää
mietin repäiseväni kerrankin niin lujaa, itseni sinne hienoiselle rajamaastolle
ihan vain ravistaakseni vastuun ja taakan harteiltani
(ei vittu olen naiivi)
kaatuvani sairaalantuoksuisiin lakanoihin valkoisiin seiniin joiden sisällä saa hajota ilman tuomitsevia kovia katseita ja saa rauhassa unohtaa
unohtua

voisiko joku opettaa mut rakastamaan itseäni opettaa menemään ajoissa nukkumaan opettaa syömään opettaa heräämään opettaa ulos väkivaltaiseksi muuttuneesta pakkomielteisestä suhteestani kaiken kontrolloimiseen

haluun pakoon, tukkia mun korvat omalta äänekkyydeltä
poistaa itteni kaikkialta
d e l e t e
nousta no miks et nouse nouse nyt jo nouse nouse
juokse osta jukkapalmuja kasvata selkäranka halaa äitiäs
tai räjäytä jotain pilvenpiirtäjiä
ihan sama kunhan nouset
ja unohdat ennenkö tulee pelko
ennenkö tulee liika riippuvuus yhestä lämmöstä
lakkaispa planeetta repimästä mua puoleensa
lakkaispa luut olemasta
oisinpa jotain katupölyä unohdettuja sanoja
ja niitä huomenna sitte-lupauksia
kevyttä ja ohimenevää



oikeesti haluun vaan nukkumaan

sä näät kummia unia
verisistä vesistä ja sillalta putoavista
kai kuolleita koiria myös

tuut mieleen salmiakkirasiasta lähijunan violetin penkin välissä

sanoit kai että musta tulee turvallinen olo
ja se on ehkä kivointa mitä mulle on sanottu
ainaki yks kivoimpia juttuja
en mä kai taho enempää mitää muuta kun olla turva
turvallisempi turvallisin


aamuyö tekstiviestejä
siellä jossain missä sä olet aamuyöllä sataa jäätä
ihmisten silmät pitää mua hereillä
se miten ne kattoo mua
ja muita juttuja
mietin sinä aamuyönä yhtä hetkeä parvekkeella
25. elokuuta kaksituhattakaksitoista
(mietin sitä usein)
nojasin kyynerpäillä kaiteeseen käsissä teemuki
mietin sen pudottamista
itseni pudottamista en ehkä silloin vielä miettinyt
on ihan hiljaista
shhhhhh alkusyksy käpylän yö
en kuule askelia en mitään
mutta jossain rätisee pienet sähköiskut
valoa valoa valoa
kun sinä astut selän taakse (nyt yksi toinen sinä)
seisot kai hetken
mietin katotko mun selkää vai sinne minne mäkin tuijotan
(oranssit katuvalot suttuna kosteissa silmissä)
ja sitten käännyt ja menet sisään takaisin lämpöiseen valoon
ja otat mukaasi kaiken äänen ja ne valot ja tuntoaistin
jään miettimään putoavaa teekuppia
ne värit ja hiljainen kaupungin humina kai painuvat ikuisesti iholle

aamuöisin kaikki on rumaa
pudottelen liikaa sanoja sinne tänne
häiritsen
yhteiskunta ahdistaa ja jalkoja särkee
kaikki on niin väärää

paitsi silloin kaikki on vähän oikein siinä yhdellä koulunkäytävän sohvalla
vihreää kylmää märkää
hyi
mutta me maataan kasassa siinä
lämmitetään toisiamme ja
mulla on vähän liian lyhyet vakosamettihousut ja sun sukkiksissa on reikiä

kiitos sinä
tiedätkö olet myös turva
paljon paljon paljon