silmiä kirvelee ja polttaa
vaikea katsoa yhtään mitään
itseään kaikista vaikein
tänään unohduin hetkeksi kun auringon terävyys teki minusta läpinäkyvän
täällä taas samojen seinien sisällä kylmyydessä
kolme villapaitaa päällekkäin
meni kaksi tuntia itkeä silmät ulos
nyt jäljellä on vain kipeää vereslihaa
ohuita ääriviivoja
pään sisällä painaa vielä monta litraa valtamerta
palelee
ilma on raskasta hengittää joku hakkaa keuhkoja
korvissa soi
nouse nouse nouse pliis nouse
mietin lopettavani tämän filosofian kurssin
mietin lopettavani monta muutakin kurssia, tarpeeksi monta ettei koko oppilaitos huoli minua enää
mietin repäiseväni kerrankin niin lujaa, itseni sinne hienoiselle rajamaastolle
ihan vain ravistaakseni vastuun ja taakan harteiltani
(ei vittu olen naiivi)
kaatuvani sairaalantuoksuisiin lakanoihin valkoisiin seiniin joiden sisällä saa hajota ilman tuomitsevia kovia katseita ja saa rauhassa unohtaa
unohtua
voisiko joku opettaa mut rakastamaan itseäni opettaa menemään ajoissa nukkumaan opettaa syömään opettaa heräämään opettaa ulos väkivaltaiseksi muuttuneesta pakkomielteisestä suhteestani kaiken kontrolloimiseen
haluan opettaa sut rakastamaan itseäsi ja huomaamaan kuinka sä oot riittävästi. haluan opettaa sut syömään taas. haluan opettaa sut päästämään irti ja hellittämään kontrollista välillä koska kaikkea ei pidä ajatella liikaa. haluan opettaa sut huomaamaan itessäs sen hyvän mitä sä huomaat muissa haluan laittaa sut ajoissa nukkumaan kauniisiin uniin kahden peiton alle niin ettei ole kylmä ja haluan päästää sut vapaaksi sielun vankilasta, minuuden kaltereista joihin sä oot ittes kadottanu, jääny kylmään vaikka sun pitäis juosta vapaana auringossa. haluan auttaa ja ottaa pois taakan harteilta niin että hetken sun ei tarvis olla se joka kannattelee kaikkien muiden painoja.
VastaaPoista