tahtoisin heittäytyä niihin valoläiskiin kadussa
antaa auringon valaista minut läpinäkyväksi
kävellä ikuisesti katuja se kuumuus vasten selkää
ajamassa minua pois kauas pois

mutta minua pelottaa
ehjä iho tuntuu kummalliselta
- rumalta -
ajatukset painavat sitä enemmän mitä useammin unohdan ne
kauniit hetket päättyvät hysteerisiin pelkotiloihin
kun yritän ripustautua turkooseihin iltataivaisiin
ja hymyihin pimeillä kaduilla
puristaa nyrkeissäni viimeisiä kaduilla viipyviä lämpöjä
jalkoja puuduttavaa kevyttä vapautta
pelkään
pelkään elämää
sinua ja itseäni


aina löydän itseni sen saman ajatuksen ääreltä
onko tämä minua varten onko minulla oikeus
kun jossain toiset kituvat kuihtuvat kaatuvat kuoliaiksi
viattomat valuvat verenä katuojaan
elävistä olennoista tehdään tavaraa tehtaiden liukuhihnoilla
jos inhoan tätä kaikkea ympärilläni
miten uskaltaisin edes ajatella itseni rakastamista?

everything is quiet everything is cold
we walk alone
into the sound of the rain
through the fear of the evident

oh i think i'm losing it
yes 
this is impossible
i am not talking to you only the words climb out
building towers upon towers until we can't
recognize them all

auton etupenkillä nielen niitä sanoja
äiti en muista miltä tuntuu hengittää en muista miltä tuntuu saada syödä en muista miltä ehjä iho tuntuu en muista aikaa ennen väsymystä en muista miltä tuntuu nousta aamulla sängystä ilman loputonta kipua en muista aikaa jolloin unet olivat vain unia en muista miltä tuntuu saada elää en muista
en muista
niin kauan että pyörryttää
ulkona on tyhjää kylmää

talo on hiljaa
mutta iho huutaa lujaa
i'm not here this isn't happening
tulkaa jo kotiin
peittäkää äänillä tämä punaisena kirkuva ääni
ennen kuin

mutta talo on hiljaa
ja korvia särkee
nak s
ja ääni helpottaa ja enää iho vain itkee
hiljaa
i'mnotherei'mnotherei'mnothere
makaan kuurona keittiön lattialla

how to disappear completely

iho on niin ahdas
yritän juosta sitä pakoon mutta jalat ei jaksa kauaa
luovutan nopeasti kun keuhkot tuntuvat repeävän
hävettää

apteekin työntekijä tuijottaa kun seison monta minuuttia laastarihyllyn edessä
kyselen sideharsoa
tässä olisi näitä elastisia ja sitten ihan kokonaan puuvillaisia
tekisi mieli todistella jotain
en minä kun ihan varmuuden vuoksi
uskottehan?
ei kukaan enää usko
en kai itsekään

yritän muistoja reunojen alle lakaista
mutta sieltä ne ryömivät
sitkeinä ja liimautuvat unikuvina iholleni
eivät laske irti valveilla, en jaksa ahdistua

sitä paitsi aurinko on kuuma ja kirkas
minun ei tarvitse katsella mitään eikä tuntea
antaa sen polttaa ja sokaista
antaa jalkojen kävellä vaikken näe eteeni
hirvittää

en tiedä minne suuntaan ojentaisin käsiäni
kaikki tuntuu olevan taas kovin kaukana
en tiedä
en tiedä
on vain eräs joka kummittelee tajunnan laitamilla liian usein
istuu vieressä ja polttaa tupakanloput
ja saa jokaisen liikkeen ja sanan tuntumaan liian kömpelöltä
väärältä


jossain siellä pimeillä kaduilla apteekin valot särkemässä edelleen silmiä
tasapainottelen katukiven reunalla
ajattelen putoamisia ja halkeamisia hangessa makaamisia
valkoisia kapseleita täynnä kuolemaa ja asioiden aukirepimistä
ihan vain itseäni huvittaakseni
sillä vastaantulijalla on sattumanvaraiset silmät
ei mitään mieleenpainuvaa
paitsi kysymys joka yhtäkkiä painaa minun varjoni lujemmin siihen katuun
"saako sua halata?"
ja olen taas hieman enemmän kiinne ihossani
kaikki on yhtä sattumien karnevaalia
tyhjää lottoamista
arpakuutioita

"oli kiva tavata"
niin

äiti
saanko nyt vaan soittaa ja itkeä
voitko tulla kotiin äiti, nyt heti
minua pelottaa
tule tänne ja paikkaa haavat ja sano että kaikki järjestyy
ole kiltti

       äiti?