tahtoisin heittäytyä niihin valoläiskiin kadussa
antaa auringon valaista minut läpinäkyväksi
kävellä ikuisesti katuja se kuumuus vasten selkää
ajamassa minua pois kauas pois

mutta minua pelottaa
ehjä iho tuntuu kummalliselta
- rumalta -
ajatukset painavat sitä enemmän mitä useammin unohdan ne
kauniit hetket päättyvät hysteerisiin pelkotiloihin
kun yritän ripustautua turkooseihin iltataivaisiin
ja hymyihin pimeillä kaduilla
puristaa nyrkeissäni viimeisiä kaduilla viipyviä lämpöjä
jalkoja puuduttavaa kevyttä vapautta
pelkään
pelkään elämää
sinua ja itseäni


aina löydän itseni sen saman ajatuksen ääreltä
onko tämä minua varten onko minulla oikeus
kun jossain toiset kituvat kuihtuvat kaatuvat kuoliaiksi
viattomat valuvat verenä katuojaan
elävistä olennoista tehdään tavaraa tehtaiden liukuhihnoilla
jos inhoan tätä kaikkea ympärilläni
miten uskaltaisin edes ajatella itseni rakastamista?