olisipa ulkona kuivaa asfalttia ja olisipa tarpeeksi lämmin
juoksisin teepaitaisillani, paljain jaloin
jonnekin veden rantaan sukeltaisin niin pitkään että hengittäminen tuntuisi taas hyvältä

lapsesta asti olen kerännyt ihoni alle kaikki katseet ja sanat ja äänet, kosketukset
en koskaan ole osannut laskea irti pienimmästäkään, valkoiset hiuksetkin talletin aina kirjekuoriin, saksien kuiskinnan pistin korvani taakse

kivet pullonkorkit pöydästä irroitetut steariinitahrat painavat ihoni tallelokeroissa luuytimissä


unohdan teepussin mukiin niin pitkäksi aikaa että vesi on mustaa. katselen utuisia filmikuvia viimekeväältä
tampereen liikennevaloja
asemalaitureita
pispalan talonkattoja ja järvenselkiä
teräviä violetteja puiden latvustoja ja sen erään helvetin kipeän aamun tyhjä valo

pulleat kuumat kyyneleet valuu ja tahrii ja tuntuu inhottavan lempeiltä. inhottaa miksi olen taas täällä josta kiipesin jo pois kertaalleen
nämä yöt kuuluvat viimevuoteen
avonaisiin käsivarren ihoihin ja raskaisiin märkiin aamuihin
ja vittu, miten tälläisestä muka ikinä voi kertoa kellekään miten------

mitään. yhtään.


väsynyttä häpeää ja räkäisiä hihansuita ja humalaisia toiveita ja olisimpa sopiva näihin luihin ja ihoon ja jos joku tahtoo viedä minut jonnekin missä saan huutaa äänihuulet arpikudokselle ja voitaisiin sytyttää juttuja palamaan sillä tuli rauhoittaa ja tahtoisin vain jutella jostain ihan helvetin sama mistä ja aiheuttaa itselleni syövän ja ehkä et pelkäisikään minua ehkä et antaisi minun olla vaikea, löisit jos yrittäisin kadota(mua pelottaa!!!! pidä nyt helvetti kiinne edes kerran) ja aamulla voisin kävellä sisäpihan läpi tihkusateessa ja nostaa tilini tyhjäksi ja lähdettäisiin jonnekin huippuvuorille ja sitten voisin kuolla peittoni alle koira vieressäni

?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

on se tuttu sängyn nurkka ja se nurkista valuva hämärä
ihmisten tahmeaksi käyvä puhe
sormenpäistä tuntoaisti valuu kohti sitä kipeää kohtaa keuhkorakkuloiden sisäpinnalla
tunnottomina ne kiertävät ympäri tölkin reunaa
haaveilevat terävästä ja kirkkaasta
on se yksi se jonka sormet joskus kulkivat pitkin selkärankani helminauhaa
keittiöni hämärässä hengitys vasten korvantaustaa
älä jätä älä jätä 
pliis älä mene
mutta se menee tottakai se menee sen kuuluu mennä
sen poika odottaa huoneen toisessa päässä ja
minua kiusaavat edelleen ne kaksi vuotta sitten kesällä jonnekin
rintakehään pesiytynyt tärinä kun katselen sitä
sormenpäät etsivät rystysiä
joita tahtoisin upottaa vasten posken ohueksi käyvää ihoa
lopeta tämä jo lopeta lopeta


tänne minä kuulun jonnekin päänsäryn ja hermopäitä repivän huumausaineen väliin
pitkin aivokuorta juoksee kuvat
labrat kuusi putkea verta odotushuoneen kaikuvat huoneet
ostoskeskuksen portaat klementiinipussi
nikotiini pesiytymässä soluseinämiin mätänevät luuytimet
kelmeälle iholle rapiseva multa
narsisseja ja valkoisia tulppaaneja ja pieniä sotkuisia hiirnenvirnatakkuja
ametisteja


pelkään paljastaneeni jotain kamalaa
ojentaneeni todistusaineiston suoraan niiden stetos- ja mikroskooppien alle
kuoleva kuori
katoavat ajatukset ja kipeät luut
olen väsynyt olemaan pahoillani ja tahtoisin uskaltaa pyytää uskaltaa haaveilla pelätä että ehkä joskus olisin
j o t a i n
jonka luo joku jaksaisi kurottaa piirtää ääriviivoja varovasti säikähtämättä arpikudosta aaveita unohdusta