tässä tekstissä on typerä yhdyssanavirhe

ympärillä valkoiset kaakelit humisee
               hiljaa
nielen valkoisia ajatuksia yhden toisensa perään
1600 turhauttaa
ei riitä edes turruttamaan pois tätä tyhjyyttä


enjaksaenjaksaenjaksa en vittu jaksa
turpa kiinne
nouse ylös, pakkopakkopakko
kukaan muukaan ei muuten nouse
nostanostanosta
olet ainoastaan sitä varten
olen tässä
o l e n
(en edes en ole aikoihin ollut)


löydän painokäyrä papereita kolmen vuoden takaa
oksettaa
onneksi minulla ei ole enää ihoa
ei luita
ei mitään
katson vierestä miten ruma väärä fyysinen minä
kiipeää portaita seisoo liikennevaloissa avaa suutaan

silloin keskiviikkona rekka pyyhkäisee minusta puolet mukaansa
ja jättää loput kuivaamaan näkymättömiä kyyneliä
piiloon paidan hihoihin


niin
nouse nyt
nouse ole hiljaa laske vektoriyhtälöt
ole vain suuntaa ja nopeutta
hiljaa
tasaisesti ja loogisesti

esitän loputtomia kysymyksiä
               öisille ikkunanpielille, joihin nojaten tuijotan
                  tuijotantuijotan
                  kunnes jäljellä on vain tyhjää,
            loputon avaruus, joka vain leviää
joka sekunti olen yhä kauempana kaikesta

olen kyllästynyt tyhjyyteen jokaisessa sanassani

                                           ei minusta ole tällaiseen

                                                  tiesin sen jo joskus vuosia sitten istuessani sängyn reunalla

äidin sormet selkärangalla

kysymykset minun harteitani painavista ajatuksista

"oletko sinä masentunut"

en minä tiedä mitä se tarkoittaa, äiti

vastasin silloin                                         

vastaisin tänäänkin       

(jos äiti tulisit ja ojentaisit käden tämän kuilun ylitse)

toisinaan tahtoisin vain lyödä kaikkea

itseäni, tätä vääryyttä ympärilläni

                  pakottaa jonkun kertomaan                           

 miksen minä kelpaa      

(paitsi tiedän kyllä vastauksen olen liikaa joka kohdasta ja 

liikaaliikaaliikaa

ääntä

liikaa virheitä iholla

en osaa enää muutakaan)       

                                                   

iho itkee
      kun silmät
ei osaa

sattuu
(idiootti lopettaisit jo kaikki on niin turhaa)


tänään minä suljen silmät
       ylittäessäni loputtomia suojateitä
                          punaista punaista punaista

aamu on valkoinen
valo on tyhjää äänettömyyttä, joka nielee askeleet
sillä aikaa, kun tee hautuu kupissa
minä kiipeän yläkertaan, avaamaan iholle vaisuja valitusvirsiä

hereillä

"seis, te, jotka suonienne punavirtaan tuhoisan vimman tulta sammutatte"


takaraivolla surisee yöllisen yliaktiivisuuden jäänteet
 pitäisi kiivetä junaan
ei
katson pois, kun äidin katse hakee silmiä
niistä valuvaa tyhjyyttä
poltan käden kattilan reunaan
huokaisen,
en minä anna sinun kuolla
(olen pahoillani)
mitä tahansa muuta saat
mutta ei.
 sinä et kuole vielä
olisi pitänyt jo silloin aikoinaan
kun luin sanoja viimeisistä kesistä
niin,
luin ne ilman lupaa
(mitäs jätit vihkoni väliin)
minä vain olen aina puolikkaan askelen myöhässä

toivottavasti se ei ole se askel, jonka sinä otat junan alle

kouristukset repii selkärankaa
olen kovin peloissani
mitä tapahtuu?
m
   iksi

kynnet uppoavat lihaan yhä uudestaan
missä minä olen

     entä sinä?


leukapielet kramppaavat äänettömistä huudoista
jotka hakkaavat seiniä
kun kädet ei jaksa
    kouristus
    kolmas
         tuhannes
kädet etsii otetta
löytää vain pehmeää
  lihaa


pakko päästä ulos
ulos
ulos
pakko nyt heti
pois tästä ihosta
      pakene

ei ole tietä ulos
ei ovea
en osaa riisua tätä ihoa
jumissa
hyvää yötä



vuorovesi nousee
varpaista
mitä helvettiä
olenko edes hereillä
keuhkoissa vettä
        happosade syövyttää ihoa auki
         unessa nielen hysteerisesti partakoneen teriä


shh
     hhhhh
nuku

ei tätä pääse pakoon
asfaltti juoksee mun alla
missä minä olen?

se on kaikkialla
vessan kaakeleissa
katurailoissa
laskevissa auringoissa
selän nikamat kaipaavat alleen junaraiteita
(tämän kaiken piti olla jo kaukana)
ei mikään tunnu miltään
ei tämä väkisin kaiverrettu veresliha
ei vääryys karhun naamiossa
ei katu joka repii sukkahousuja

väärää
  minä


isä sanoo
hyvää yötä hymynaama
minuun sattuu
ikävä lyö
lujempaa kuin minä

miksei kukaan tahdo minua