shine, shine on (me)

nyt kun mä katson kaikkea kauempaa se talviöiden ahtaanoranssi taivas
(joka taas tunkee läpi ikkunoista ihohuokosista)
ja kaikki se valosaaste näyttää tyhjän selkeältä

ei ei ei ei hys olen varma että tämä on vain sen tyhjän kellertävän keinovalon aikaansaamaa
en minä oikeasti tarkoita enhän
ehkä se lähtee minusta jos annan rystysten puhua puolesta
säkenöiviä valoja leviää ihoni alla
kumpa minussa olisi tarpeeksi jotain, että saisin aikaan kipinöitä

                kuolleita (perhosen) hapertuneita siipisoluja
                painavaa syvää vettä
                sitä jotain, mitä aina pitelit hieman siellä harteiden yläpuolella
                olin pari rikkoutunutta rannetta lisää
                jotain mihin on helppo unohtaa se todellinen kipu siellä
                se hitaasti palava ja polttava revontuli
                ne menneet vuodet
                (hukut matkalla takaisin niiden luokse)
                sitä minä olin jotain lämpöä niihin vuosien jäädyttämiin luuytimiisi
                jotain korvaamassa, jakamassa sen tyhjän ahtaan tunteen
                kun plussa asteita ulkona se eräs kadunpätkä peittyy hitaasti valkoiseen
                kun painava pehmeä kuolema valui uudenvuoden aattona
                ja se väritön oranssi vasta nousi taivaanrannasta


                                                                                     en minä oikeasti niin ajattele uskothan
                                                                                                                 ei mikään siitä ole sinun syysi
                                                                                                                 minä olen tätä varten olen olen vain sitä varten eikö niin?
                                                                                                                 shhh sulje silmät ja paina iholle keksittyjä kosketuksia
                                                                                                                 


minä pelkään sinua ja pelkään sitä miten olet mennyt pois
tiedän ettet minua varten muutenkaan ei älä ajattele tätä niin en tarkoita
syyttää
pelkään miten kaikki katseet ympärilläni ovat kovia ja lujia
lasisen särkyviä ja t y h j i ä
pelkään niiden kylmiä ja etäisiä sormia jotka säikkyvät minun rikkinäistä pintaani
pelkään niiden kokonaisuutta ja pehmeitä reunoja
niiden ahdasta ymmärrystä joka tarvitsee sanoja
(joiden takia tukehdun olemattomiin pois miksi avasit suusi kuuleekohan viereinen makuuhuone ne rystysten hiljaset solvaukset)

minä tahtoisin olla vihainen tahtoisin unohtaa

olla kuin en muistaisi niitä avunpyyntöjä ranteidesi

sisäsyrjällä maapallolampun lämpöisessä udussa

en sitä aurinkoista tyhjänkylmää aamua bussin penkeillä

kuulokkeista the strokes ja the smiths kun valo ei vielä sattunut

there is a light that never goes out

mutta en minä koskaan voisi

en osaisi ei miten muka edes

minulla on vain niin ikävä niin paljon 

on enää vain tyhjää talvivalojen taivasta

ei enää sitä syvää pimeää palavaa sinivihreää

ensimmäisten pakkasöiden jälkeen kylmissä auringon nousuissa

junan lämpöisen hämärien loossin ikkunoiden takana

ei sitä syvää lempeää turvaa

puhtainta hyväksyntää ja jotain

tyyniä järvenpintoja aamuhämärä ne heinikoista nousevat unet usvat

hiljaista panhuilua ukulelella the cave

parvekkeella aamulla herätessä se humala

lämpöinen loputon valo

sinä olet aurinkotuuli pehmeää hiljaista valoa

silmät ummessa se hymy

tyhjään taivaaseen tähtisumuihin katoava revontuli

älä mene vielä älä ethän vaikka mikään ei ole sama

sinä et eikä se toinen palava ketuntuli

"älä sä lähe siitä pliis älä lähe

älä päästä musta irti, älä ihan vielä

oo vielä hetki"

olen niin väsynyt tarvitsemaan