sormenpään tikit on sähkönsinisiä
paitojen hihat haisee kahvilta tupakalta
purkautuu
särky kulkee hermosolun synapsista toiseen
juuttuu aivoihin


vesi valuu oksettavalla tavalla ranteen sisäsyrjää hihansisään
minun täytyy kirjoittaa on pakko
muistan sen nyt kun luen sivun toisensa jälkeen
parin vuoden takaisia
viskin katkuisia öitä puhdasta euforiaa
kun söin lunta ikkunalaudalta jouluyönä
aikaa jona iho vasta oppi ottamaan vastaan tyhjää vihaa

on kirjoitettava on revittävä
vaikka palaa hengiltä tähän hitaaseen ruostumiseen
unohtaa iho
olla pelkkiä tyhjiä aistihavaintoja

ei minulla ole muuta kuin karkaavat sanat
joilla ennen metsästin
vaanin olin niitä pienen lapsen kuhmuraisia polvia
valkoiset takkuiset hiukset ja parkiintuneet jalkapohjat

                                                     säkenöivä voima ja sisäinen solarium
                                                     never gonna break never gonna break

vielä minä muistan

niillä minä revin ja pakotin
tähtäsin ja t a p o i n
mekaanista kylmää taidetta
väkivallankumous ja aamun tullen savuavat barrikadit


on kirjoitettava  on on on