antakaa mun nukahtaa
antakaa antakaa olkaa niin kilttejä
ei ei eien voi olla tässä ihossa
tuntuu niin p a h a l t a
((((miten miksi apua))))
tukehdun pian
sydänkohtaus, sepelvaltimo repeää
apua apua apua a p ua lopettakaa joku tämä
plii s sss s
miksi mä olen aina se
epäonnistunut
miksen saa voittaa edes tässä
kun kaikilla muilla on jotain muutakin
antakaa mulle takaisin ne luut ja raot ja kovuus ja keveys ja läpinäkyvyys
ne on mun
te varastitte ne(kin)) multa
toivottavasti pärjäilet. (et sä tukehdu.)
VastaaPoistaootko mewtä kuunnellut? kuuntelen niiden uutta biisiä vähän katkerana kun ei ole lippuja keikalle.
pyytäisin sua kahville jos oisit helsingissä joskus jos en ois sosiaalisesti kyvytön miespuolinen epämääräinen stalkkeri. tai jotain.
pärjäilen mä aina. hengitän. tälläiset tekstit pitäis tosiaan hävittää heti kun alkaa taas tajuta asioista jotain ja pääsee ulos öisistä pelkotiloista. niiden aikana tuotetut pätkät kun aina kai vääristää kaikkea lahjakkaasti (ja aiheuttaa myöhemmin häpeää).
Poistaoon mä. näinkin ne viimekesänä. sattuivat lämppäämään toista lempibändiä. uskomaton säkä. itsellä ei edes ikä riittäis tavastian keikalle. hieman myös katkeroituttaa
tulisin kahville mikäli helsingissä liikkuessani(teen sitä oikeastaan aika usein) sattuisin muka uskaltamaan enkä tuntis järkyttävää ylitsepääsemättömyyttä kahvin tilaamisesta enkä olis sosiaalisesti erittäin sotkunen ja kömpelö yksilö. epämääräsessä stalkkeroinnissa ollaan varmaan aika samalla tasolla.
mitä sulle kuuluu? onkohan kesän alun painavuus yhtään hellittänyt?
tässä musta mitään hävettävää. mut tiedän tuon, joo.
Poistamäkin tykkäsin niistä ainakin yhtä paljon kuin musesta. en ollut kuunnellut ennen kuin edeltävänä päivänä ja voihhelvettisentäs. oli hyvä keikka se. ouch. jaamme katkeruuden.
myös tosta alaikäisyydestä, kiroilin samaa eräänkin kerran. se sentään menee ohi.
no hemmetti. tilaisin kyllä kahvin sun puolesta. oon nolannut itseni tarpeeks monta kertaa että pystyn jo yleensä. en halua painostaa kyllä. oot niin hieno ja mielenkiintoinen tyyppi, et sut haluaisi tavata, mutta toisaalta sitä pelkää, että sähläisi koko homman jos ei sinä päivänä osaakaan.
on se hieman. enää vain tää väsymys ja hengästyminen ja etäinen olo. vähän yksinäistä. ei aina vain jaksaisi ajatella ja laskelmoida ja laskelmoida miten näiden kanssa tulee toimeen. mutta kyllä tää menee. sataakin.
taisin ruveta itkemään jo porttien ulkopuolella kuullessani vessareissulla mewin soundcheckaavan zookeepersboylla. oli kyllä mainioita keikkoja joka ikinen.
Poistaniin, eipä tässä kait kauaa tarvitse enää tätä suurta ja raskasta alaikäisyyden kärsimystä kantaa. heh heh
hmm niin kai se on selvää ettei itseään näe hienona tai mielenkiintoisena, mut se on myös niin että itsestään on aina kiva antaa vähän enemmän vääntynyt ja monimutkainen kuva. kai sitä vaan pelkää rikkovansa kuvat itsestä jos oikeasti istuu alas naamatusten. (en mä tiedä luultavasti vaan päätyisin omassa epämukavuudessani aiheuttamaan lisää epämukavuutta. tosin mun täytyisi olla erittäin humalassa että oikeesti saisin uskaltauduttua mihinkään tälläseen vaikka se kuinka mua kiinnostaiskin. ja se ei ois hyvä asia lainkaan ja kaukana kaikesta mukavasta). mut en mä tahtois kyllä sanoa eikään. ehkä joskus. tai jotain
hyvä jos edes hieman. hengästyminenkin voi jossain olosuhteissa olla hyvä. tai niin, tuntuu ehkä vähän elävältä. en tiedä, ite kärsin ehkä lähinnä liiasta kontrollinhalusta ja sen menettämisen pelosta ja pyrin ratkasemaan kaiken halki liian yksinkertaistetuilla ajatuskuvioilla, jotka yksinkertasuudessaan on liian monimutkasia ja sitten vaan kompastun kaikkeen. hengästyttävää joo välillä. mutta onneks sataa.
äh. anteeks taas. langat ei oo ihan pysynyt käsissä viime päivinä.
Poistacool. olit jonottamassa eteen? lähmitkö bellamya?
oon kokenut ton mielikuvien särkymisen omalla kohdalla. kieltämättä sen jälkeen homma tuntui vähän vaikeutuvan. nyt viime aikoina on on tuntunut, että se saattaisi ehkä vähän korjaantua. tuleehan netissä kirjoitettu jostain, se mitä haluaisi olla tai sanoa vain hukkuu sinne pinnallisten epämääräisyyksien sekaan?
mutta en tosiaan halua painostaa. kerro joskus jos tuntuu siltä! (tai jos haluut vaikka yksipuolisesti vilkuilla mun fb-profiilia. et minkälainen apina sua täällä stalkkaa.)
pidin sun viimeisimmästä paljon, tekstinä ainakin.
äh tätä. ei pysynyt langat käsissä vastauksenkaan kanssa.
ei se mitään, ymmärrän täysin. ehkä ne kohta taas
Poistaennen aamuseitsemää mä taisin ootella olympiastadionin eessä. aika laimeeta niihin 50 tuntia jonottaneisiin nähden. eturiviin silti pääsin ja bellamyn lähmiminen jäi kiinne parista sentistä. katkeroituttaa hieman
jos tänään oisin sattumalta omannut jonkun keinon, oisin varmaan pyytänyt sut hetken mielijohteesta jonnekin nosturin lähelle sinne nostokurkien keskelle veden reunalle istumaan. tuijottelin paskaista itämeren vettä yksikseni, kun en enää osannu yhtään hengittää ihmisten keskellä ja kaiken äänen keskellä ja muuta ikävää. päätin opetella tunnistamaan eri lokkeja, että voin sitten joskus jossain istuessa nimetä eri lokkeja jollekulle. en ees tiedä. hah (ja joo vaikka jos tahot, en oikein ees tiiä mitä nyt tähän sanoisin, kai voisin vilkuilla tai en ees tiedä oon vähän väsynyt nyt just. ihan miten tahdot. en omastani ehkä ainakaan tässä kommentissa sano mitään kun en oo ihan comfortable sen kanssa että mun nimi näkyy missään täällä. vielä)
no perhana! ens kerralla toivon mukaan. ihan kunnioitettava aika tuokin. mites berninger mr. novemberin aikana?
Poistaymmärrän hyvin jos ei henki kulje. heh. en ois ollut kaukana, myös puistojuhlassa käymässä. ahdisti vähän yksinään. tsekkailin aino vennan keikan ja liukenin siitä sitten. oli vähän turhan iloista jengiä. mukavaa toki niiden kannalta, ja että ihmisiä oli niin paljon.
ois ollut hienoa. tosin kroppa oli olemisesta taas sitä mieltä, että en ehkä ois ollut ihan parhaimmillaan. suunnitelma kuulostaa hienolta.
heh. vähän väsyneenä tuli tuo ajatuskin, mut jos laitat kommenttien valvonnan päälle hetkeksi etkä julkaise niin saamansi pitää! omiakaan juttuja ei ihan nimellä viitsi. ihan puhtaasti jo nolousaspektin vuoksi. eipä siellä tosin hirveän paljoa nähtävää.
berninger meni myös ohi parin sentin päästä, mutta siinä hetkessä en kokenu oikeestaan mitään lääppimishysteriaa, lähinnä vaan hymyilin jossain euforisessa tilassa ja ojentelin vähän käsiä.
Poista(voisin suosiolla vaihtaa the nationaliin, päädyin jostain syystä kuuntelemaan david guettaa(??? jesus help me). okei, tein tän vaan koska aattelin vähän pönkittää etukäteen mun festarifiiliksiä. viikonloppu kai vähän hirvittää.)
ja joo, valvonta on luultavasti päällä kun näät tän kommentin.