ympärillämme
kun me luulimme ikuisuuden olevan jotain kestävää
ja me päätimme kuolla nuorina
totuus hukkuu kemikaaleihin elimistössä
minä vuodan
ulos heidän harteilleen ei ei eieieiieieiei
nyt minun täytyy
pudota
ne olivat sanoja joita ei kuulunut sanoa ääneen
en koskaan tahdo selvitä tästä ilta-auringon nurmion viistosta valosta
en tahdo tietää
en kohdata tyhjyyttä
en ääntä valoa huomista
miksi miksi miksi
miksi
minä
en minä halua en
ei
tukehdun tähän kaikkeen
nyt minä putoan en katso ketään koskaan enää
paitsi sinua
olen niin pahoillani sinä
silmäni kaipaavat sinua
sinun hiljaisuuttasi
anteeksi
en vain tiedä mitä muuta tekisin
kuin vaatisin putoilevia sanojasi
(tai sitten sen yhden kosketusta junalaiturin laskevassa auringossa mutta se on väärin)
kaipuu on minussa niinkuin minä sen tummissa väreissä
tule luokseni tule
tule luokseni sellaisena
sinuna
kun et vaadi mitään
en minäkään koskaan tiedäthän
paitsi en anna sinun kuolla sinne hiljaisuuteen en suostu
(ja sitten on se jonka elinkuukaudet kuolivat pimeän syksyn mukana
pois luotani
kylmenevien vesien mukana
yritin haalia häntä luokseni
sormeni tapaavat tyhjää eikä hän puhu minulle enää edes keittiön tyhjässä valossa
iho avautuu
valittamaan
itkemään hiljaa tihkumaan tuskin lainkaan
kun paniikki hakkaa minua
keskellä vieraita kaakeleita
kynsien on pakko upota jonnekin
kirvelee paidan helman alla
kun tulen ulos oven takaa sen silmät ovat minussa
se näkee tiedän, minä nauran
"kaljaa", kävelen pois
ja se kertoo vanhasta suolasta
sen sormia niskaani
en tahdo tätä
tahdon vajota parvekkeelta
kohti asfalttia
joka ei vaadi minulta muuta kuin haljenneen kallon
---
---
eikä mun pitänyt uskoa
ei koskaan pitäisi
itseäni ja narsistisia ja vääristyneitä mielikuviani
sillä kai minä aina tiesin
ettet sinä
kunhan vain silittelet hiuksia huviksesi
selkärankaa
tiesin tiesin tiesin vaan minulla on tapana sysätä itseäni suuntaan josta pidän
tiesin
silti se tuntuu
tuntuu lujaa kun sanat nykivät ihoa samoin kuin pienet neulat
pistävät minuun reikiä ja ne harhaluulot
- minä, sillä muuta en ole ollut aikoihin kuin pelkkiä turhia uskomuksia ja kulisseja kirkkaudesta -
valuvat ulos hiljalleen
kauniiseen iltataivaaseen
en silti riko ethän sinäkään siellä idemmässä
miksi minä olen niin helppo
ja silti kukaan ei tartu kunnolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti