tässä se nyt sitten on
seinä
en voi päästä tästä enää valheilla ohi
                     ei, niiden avulla olen vain tukkinut viimeisenkin tien ulos
ja tämä kaikki romahtaa hidastuneesti
                                                         kuin unessa
                                                       harteille ja ihon lävitse

olisi pitänyt jättää se eräs ainoa sopiva musta ihonmyötäinen paita sinne kaapinpohjalle
äiti tuijottaa
tuijottaa ja tuijottaa ja tuijottaa
kun yritän kertoa sille jotain yöllä näkemistäni unista
se toteaa
"oletpas sä laihtunut"
naurahdan, nykäisen paidanhelmaa
                   aijaa no en mä kyllä oo, äiti hei mä oon aina ollut vähän ...tällänen
                   (mikä on ihan totta itseasiassa. kerrankin. koska tälläkertaa en edes ole laihtunut. ironista)

se kurtistaa kulmiaan mutta nyökäyttää
alkaa puhumaan kasvissyönnistä
"kuinkas paljon sä oletkaan laihtunut?"
                                          käännyn laskemaan vettä hanasta, tiskipöydällä odottaa hapankorppu

en mä tiedä en kiinnitä sellaseen kauheesti huomiota, en ees muista millon viimeks kävin vaa'alla
"käyppä nyt vilkasemassa"
valehtelen neljä kiloa yläkanttiin
silti sen kulmat kurtistuu ja se kysyy pituutta, sanoo että oothan sä aina ollu vähän tollanen joo

                      mutta
                      ei se kyllä enää saa pudota

minä puistelen päätäni ja vaihdan aihetta
juon vettä
pikkusiskot saapuvat keittiöön ne ovat pelkkää ääntä ja liikettä ja kiire tarttuu äidinkin helmoihin
vie sen ulos ovesta
hapankorppu päätyy roskikseen
en saa puoltakaan kuppia kahvia alas
mitä helvettiä


                                               ja iltapäivällä se sitten hymyilevin silmin kertoo
     "soitin sun koululääkärille ja se sano varaavansa sulle ravintoterapeutin"
kynnys sattuu yhtäkkiä saatanasti jalkapohjiin ja hymyilen sille nyökytellen
se on huolissaan ettei osaa kasvisruokkia mua oikein
yritän puhua väliin vegaaniliiton sivuista
se jatkaa ja kertoo että saan kohta viestillä ajan jonnekin
mitä helvettiä?
se tahtoo että tuon sille jotain konkreettista
"jotain ohjeita ja neuvoja kun en mä ymmärrä kasvisruokavaliosta vielä tarpeeksi"
(ehkä olisi sillon puolitoista vuotta sitten kannattanut ottaa selvää)
oon varma että se tahtoo vain numeroita paperilla

vaihdan paidan

iltapäivällä syön taas monien päivien edestä ja suljen silmät peilien kohdalla nielen sitä pettymystä ja kaipaan tyhjäätyhjäätyhjää heikotusta jaloissa
hys

en halua en halua voiko mut muka pakottaa tällaiseen miten tästä pääsee ulos ne laittaa mut kuitenkin johonkin mittaukseen
ei ei ei ei ei
otin jo yhden helvetin ison askeleen
"ulkopuolinen apu"
huomenna kello 13:30

entäs jos en menekään