tänään ei pitänyt

ei  ei  ei

vaan silti ne lusikalliset jäätelöpaketista

jota jaetaan sen erään ihmisen

(johon vuosi toisensa jälkeen ripustan ajatuksiani liikaa

(ja sitten hirttäydyn niihin ajatuksiin))

poikaystävän kanssa

se asunto on pieni ja suloinen

seinillä kirjat taiteesta historiasta yhteiskunnasta luonnosta kiipeävät kattoon asti

lattiat ovat pehmeäksi käveltyä  puuta

saavuin sinne sen poikaystävän tarakalla

kaikki on oksettavan ironista 

liian kaunista 

ei tänään ei tosiaan pitänyt

silti alepan kassalla maksan 27 senttiä

banaanista

(muttakun mua heikotti mutta kun jalat ei kantaneet enää. olin joskus parempi tässä, kiipesin helposti neljänteen kerrokseen kahden päivänkin paaston jälkeen)

ja silti

silti silti minä vielä syön jonkun leipää
(kai joku minussa tappelee sitä valkoista tyhjyyttä vastaan joka on taas alkanut varastaa pehmeitä kiloja yltäni)

ja makaan painin jälkeen polvet kurassa nurmikolla

katse eksyneenä mustiin aukkoihin

raajat tunnottomina

silmät eivät jaksa katsella

vatsa tahtoo kääntyä ylösalaisin

sitten se halaa
nämä on kai hyvästit
vuodeksi ainakin
sormet niskan paljaalla iholla ja
ihon alta terävinä kurkistavilla niskanikamilla
(niistä olen aina ollut ylpeä)
ja se henkäisee vasten korvaa
katsoo sillä tavalla josta en ole varma tahdonko tulla katsotuksi niin
osittain kai säälien

jään seisoman keskelle kosteaa nurmea ja ilta-aurinkoa
minussa on niin paljon tyhjää
en tahdo katsoa en hengittää
jossain luiden alla kylmyydessä keuhkoni hapertuvat halki hiljaksiin
ja sisälleni valuu hiljaisia huutoja ja sudenkorennon siipisoluja