olen viimeaikoina miettinyt, kumpaa blogia oikein kirjoitan anonyyminä


juuri nyt joku määritelmien ulkopuolella oleva harsomainen lasi sisälläni hajoaa slowmotionilla
musiikki painaa sitä halki ja
kaupunkien valot varpaiden alla
kun tuuli tuntuu aalloilta ja värit ovat veden alta
valoja ja kadut lainehtii tulta
taivas on alhaalla ja ahdas, tältä kai tuntuu akvaario

katson levotonta vettä katson kaupungin valoja vastarannalla leikkimässä
valoja veden alla
samoja valoja kuin joskus minun rintakehän alla huutamassa
sitä valoa jota sinä hengitit vierelläni hiljaa sinne pieneen huoneeseen täynnä lainatähtiä
yön syvinä tunteina


ja minulle kasvaa taas ne metallinsiniset terävät siivet sieltä ne tulevat kyllä kyllä kyllä
turvakseni
hiljaa ihon alta kurkistavat
kurottavat ulos lapaluiden ytimistä sieltä missä jokin on ollut pielessä niin pitkään kun muistan
läpi ihon ja jättävät jälkeen avaruuksia iholle
enää en pelkää pudota
ilmaa siipien alle
uloshengitys ja en tarvitse niitä sokeiksi käyneitä kuiluja kasvoillani, voin katsella ihoni itkevin silmin