on liikennevalot (miksi aina liikennevaloissa jotain)
kummaa kevyttä ja nopeaa tyhjää ilmaa
kirkasta
aurinkopölyä juuttuneina niihin silmiin

ojennan sille anorakkia
"pitäisitkö hetken"
se kysyy mitä taskuissa on, sanon kiviä

"ettei tuuli vie sua kun oot niin pieni tyttö"

jokin mun sisällä kääntyy nopeasti ympäri, jotain kuumaa ja kirkasta
se pistelee ja palelee ihon alla
hymyilee minun kasvoilla
niimpä, minä totean
niimpä

minä pidän ne kivet taskuissa
ne kivet jotka näyttävät veren tahrimilta
jotka keräsin sieltä missä pystysuorat kallioseinämät olivat itkeneet itsensä pieniksi sirusiksi
oli pehmeitä varjoja ja kovaa valoa

mielelläni en pitäisi niitä kummallisen ystävällisiä aurinkotuulisilmiä mielessäni
mutta kaikki siinä on kumman pehmeää ja vaaleaa
silmiäni tai ihoa ei särje sen katse tai sanat
mutta ei? ei