kylmää kylmää kylmää rikkoutuneiden aallokoiden rippeitä vasten nilkkojeni luita

silmäluomieni alla on vain se kalpea aamuaurinko

ne tyhjät yksinäiset aamut ja kuolemaa lainehtimassa kaduilla

kaunista niin kaunista että jonkin oli pakko mennä rikki ja 

en ymmärrä miksi se kaikki sattuu niin

ettei mieleni anna minun muistaa

ne olivat vielä valoisia päiviä ne olivat

vanhoja junan vaunuja

we are setting fires to our insides for fun

sinne jäivät minun askeleeni

siellä ne ovat edelleen ja ihoni alla on sitä kylmää aurinkoa

särkyä

      en uskalla antaa sille sanoja en jaksa avata luomiani ymmärtääkseni

miksi kaikki painoi silloin niin paljon vaikka todellisuudessa kannoin ylläni kovin vähän kiloja

nämä soinnut ovat liikaa kaikkea nämä ovat väärin ja ikuisesti se auringon valo aamulla en osaa kertoa siitä eikä minun kuulu

minun kuuluu vain pelätä hiljaa

sulkea silmät

antautua sihen tuttuun tyhjään

vaihtuviin valoihin junan ikkunan takana

                 vaihtuviin askeliin kasvoihin

minua pelottaa, olisiko joku, minä tahtoisin vain---

mutta shh ei ei se ole minua varten

minä seison ja minä nostan

olen sitä valkoisena palavaa jotain

minun täytyy on pakko

sillä ilman sitä minusta on jäljellä 

lyhyitä hengenvetoja liian kylmässä ilmassa

tyhjyydeltä sulkeutuvia silmiä ja 

my body is weak feel my lungs give up on me