tajusin puhuvani usein aalloista ja nilkoista
mietin mikä niissä
ja kivissä

lasinsirurantoja ja valkoinen taivas
en erota enää unia en ääriviivoja en kevyttä ja painavaa


seison taas liikennevaloissa ja
on niitä tumman sinivihreitä iltataivaita sitä pehmeää valoa ahtaan katuvalon oranssin taivaan alla on tähtikuvioita lakananreunoissa on öiset märät hopeaiset kadut on niitä kapeita kiemuraisia juurten mutkalle painamia polkuja on shhhh ja se on se kun
laitat silmät kiinne ja hymyilet
pienesti
koko maailman painolla

niin siinä minä seison valkoista valkoista valkoista
tuuli on lujaa ja terävää vasten poskia
lyhyen lyhyiksi kynittyjä niskahiuksia
en osaa kuin katsoa valkoisten väliin jäävää kiiltävää mustaa asfalttia

tuntuu kuin sormistani putoaisi jotain
pikkukiviä jonnekin
sinne kuolleeseen suihkulähteeseen yöllä?

olen niin pahoillani niin---
voisimpa vain korjata kaiken
laittaa taas teidät kaksi pientä palavaa punatukkaista
käsikäteen pyörä ja tarakka ja
turva

but I will say for you
anything you need to hear
I mean it
take the longing from these restless eyes
                        and keep it
  as long as you need it