hetket joina istun tässä ja lävitseni kasvaa                                                                                                               hitaasti auringon kalpeita säteitä kuolleen                                                                                                 vaaleanvihreitä taimia haurasta lehtivihreää



                   ei minulla ole sanoja sille kun soluseinät iholla hajoavat hiljaa ja huuto lähtee jalkapohjista tavoittamatta koskaan äänihuulia

          on sitä pelkkää hidasta kiduttavaa palamista
                                          pehmeän kosteaa mätänemistä
silmäluomien alla vuodet ruostuvat reunoiltaan karrelle

jossain juuri ja juuri tuntoaistin ulottumattomissa

siellä kielen alla

sekoittuu ne katkeran tummat vellovat maisemat harmaana tyhjänä takana ikkunalasien

joiden pintaa pitkin juoksee lujaa lämpöisiä kyyneliä

joen häviävä jääpeite aamuisin kun

kuollut varis kurottaa sulkineen alta autonrenkaan

aaltoina tuuli hukuttamassa minua

kun mukulakivi on lempeän syvänsinistä

ja aamuyön kylmät tunnit

joina tahdon unohtua sormenpäihin vasten kyynärvarren syrjää

korvan takaa aukeaviin kiduksiin ja nousuveteen

matalalla maidonkaltaisen sumun läpi lentäviin valtaviin sudenkorentoihin

??????????????????????

ihon alla sekottuvat

ääni ja valoaallot

tyhjää säteilyä

loputonta virittymistä

jonkun on pian repeydyttävä