joskus sitä kuolee moneksi päiväksi
kävelee ympäriinsä
kummittelee aiheuttaa kylmiä väreitä ja väkinäisiä hymyjä
unohtaa pestä kädet ja pyyhkiä paidalle valuneet hammastahnat
ei oikein mieti mitään ei sairaita tai valoja
kengät kastuu ja hiukset ovat samalla solmulla neljä päivää
suihkussa käyminen ei tunnu kovin tärkeältä
ei aaveet voi kastua likaantua peseytyä
vältän äidin väsyneitä silmiä ja säikyn pois sähköisenä sirisevän perheriitailmapiirin luota
lakanat ovat kylmät vaikka makaan niissä koko yön
aamuisin tuijottelen läpinäkyviä varpaitani ja tiedän että niitä kuuluisi paleltaa koska lattiat ovat kylmät kukaan ei ole vielä ehtiny sytyttää tulia
mutta ei niitä palele eikä elimistöni osaa pyytää energiaa
se vain tyhjäkäy ikuisesti ja saastuttaa
ei suinkaan pienene, kunhan kuluu itsekseen, haalistuu
palelee varjot venyy silmien alla
pikkusisko makaa pulkassa
huomauttaa punaisista silmänympäryksistä
varjot vaalenee pinnat eivät ole teräviä eivätkä pehmeitä
kaikki on samaa laimeaa materiaa
valahdan läpi kosketuksista ja yritän olla kaatamatta läikyttämättä

aina välillä sitä putoaa takaisin ruumiiseensa
tuntee kolhut ja ääääänet
liukkaat mukulakivet ja kylmät sormet ja valuvan nenän
nälän ja ähkystä repeytyvän ihon
kasvavan pehmeyden tai ammottavan itseään syövän tyhjyyden
muistaa valkoiset luut ja kauniit pehmeät pyöreät äitiysvatsat
näkee unia valaista ja jäätyneistä meristä ja koiperhosista ja pyöreistä muroista
väärinpäin kasvavista ihmisistä, kuinka ne kuolemisen sijaan kääntyvät takaisin sisäänpäin
ihon rypyt suoristuvat pehmenevät ja käyriksi käyneet selkärangat ojentuvat
kallon luut kutistuvat ja keskelle jää arka kohta
roikkuu tässä kaikessa pitäisi täytyisi muistaisinko osaisinko
on arkoja haaveiden versoja ja ajoittain syvää pimeää vihaa


yritän kai miettiä ettei sillä ole väliä
olen täällä kuitenkin vain ikuisuuden
juuri niin pitkään ja niin vähän aikaa
että ei tällä ruumiilla tällä materialla ole kai mitään väliä
ja se yksi nainenkin siellä ensimmäistä kertaa sai minut itseni ihmettelemään
tuntemaan itseni lapsenomaisen hölmöksi
"sehän on melkein vuorokauden tunnit ilman ruokaa"
miten sen suusta se ei kuulostanut normaalilta ja tavalliselta ja tavoiteltavalta
vaan ihan hölmöntyperänhassulta
miksi kukaan sellaista
höh

on vaan helppo unohtaa on helppo lakata nyhtämästä sitä ällöttävää ihoon kiinni kasvanutta
elmukelmua ohutta uutta väärää ihoa ahtautta joka tekee minusta ruman
lopettaa yrittäminen
pudota jompaan kumpaan suuntaan ja puhua rumasti muille ja hukkua kahvitärinään