minä en jaksa en  en en pysty

((älkää!!!jättäkö mua!!!!!!!!!taas yksin en osaa pyytää en!! löydä en tahdo mennä kotiin en tahdo jäädä taas sinne lattialle matolle viltin alle itkemään hiljaisina tunteina kun muut nukkuu humalaansa))



ehkä minä vain otan jonkun viimeisen junan jonnekin ihan minne vaan pois ja kävelen jotain katuja niin pitkään että palelee liikaa soitan minkä tahansa kerrostalon summeria nukahdan rappukäytävään

taittelen kaikki koepaperini linnuiksi enkä enää tule takaisin. myyn kaksi repussa olevaa lukiokirjaa ja
                h ä v i ä n

ei minussa oikeasti ole mitään tarpeeksi radikaalia ei ydinräjähdyksiä ei väkivallatonta vastarintaa ei vallankumouksia barrikadeja savuntuoksuisia hiuksia noesta mustia kasvoja lujaa katsetta ei mitään elävää palavaa on vain passiivista apatiaa
sukupuuttoa
öljyvahinkoja
saastunutta vettä
kapitalistista markkinataloutta

ei voimaa sanoa että joskus tahdon kuolla

sillä en taida itsekään uskoa sitä

elämä takertuu minuun ja pakottaa katsomaan

lattialla junarataa rakentavaa pientä lasta

pakottaa tuntemaan sen

hämmennyksen pelon itkun ja 

tyhjän surun mitä niihin kaikkiin jäisi

yököttää

ajatus että aamulla nousen kuten

joka i k i n e n aamu

puen ja pesen hampaat ja menen junaan kouluun kirjoitan kolme esseetä

kylmä sota uuskolonialismi tasapainopolitiikka liennytys palestiinalaisvaltio

juon pari kaljaa

mietin itseni satuttamista ja nukahdan