kaivan lattioita kaikkia pintoja peittävistä vaatekasoista jotain mahdollisimman löysää

suurta

rumaa ettei kukaan oikeasti näkisi minun oksettavan valtavaa nahkaani

aikoinaan valtavat farkut pysyvät melkein päällä itsekseen

(meinaan pyörtyä yökötyksestä vessan lattialle)

töissä istun vessassa ja itken 

(koska erehdyin riisumaan villatakin hetkeksi, kulkemaan peilin ohitse)

niveliä särkee tärisyttää en uskalla hakata tiiliseiniä ettei työkaverit kuule

lapset keinuvat pihalla kohti taivasta

koivujen yläpuolella kuoleva kuu on katsonut minua monta päivää

tätäkö on tervehtyä tätäkö on olla normaali tätäkö on elää ja jaksaa

??????????????

särkeviä jäseniä hukkuvien luiden itkua kipeää kipeää kipeää inhoa sisuskaluja repivää poltetta hajoavaa nahkaa

saanko pyytää

(jos tänään saavut)

ettet katsoisi minua lainkaan 

et minua, katsoisit vaikka vain valtavaa keltaista sadetakkia 

mutta älä minua ethän ole niin kiltti