ikkunoiden ulkopuolella kaikki on valkoista
näyttää taivaalta
usva nielee kaiken ja taivas on lopun värinen
minä hymyilen, hymyilen niin että sattuu
hengitys keuhkoissani jääsiruja
sen pieni poika joka tuntui katsovan suoraan lävitse
keskellä tuulta ja kalpeaa kultaista valoa
pieni poika jonka katse ei pyydä mitään eikä olo sen silmien alla ole tyhjää tyhjää tyhjää
ja hetken olen varma että minussa on muutakin kuin valhetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti