kevät pariisissa ja
mä muistan vaan sun käden mun hiuksissa
mun lempiasia maailmassa on isoissa parvissa lentävät kottaraiset
ne näyttää aalloilta ilmassa, konkreettiselta elämänilolta
ja aamuyöt joina istun yksin,
joku siinä hitaassa valuvassa tunteessa pitää mua hereillä
silmät on hiekkaa ja väsymys repii niitä auki
siellä mä olen elossa, tunnen eniten
lujempaa ja nopeammin
ja mä olen vähemmän, jos ollenkaan
varjokuvia seinillä ja aina keskeneräisiä ajatuksia