hississä pienenpieni tyttö keltaisessa haalarissa itkee
sen naama on punainen ja ihan märkä
isä sanoo
äläs nyt maija
kato veikalla on sun kettu, maija taitaa mennä kotona suoraan nukkumaan
haluaisin hymyillä pitkätukkaiselle isälle, ettei sen tarvitsisi tuntea oloaan vaivaantuneeksi ahtaassa hississä
jossa on joko pakko tuijottaa omia kenkiä
tai toisia ihmisiä silmiin, voi luoja
(pelkään kyllä silmiä ne näkee paljon tai siten ei yhtään mitään ja joko niihin jää kiinne tai sitten niitä ei jaksa ollenkaan katsoa)
en pidä hisseistä. ne on ahtaita (kärsin klaustrofobiasta) ja muutenkin epäilyttäviä
mutta tämä hissimaka on melkein miellyttävä
tahtoisin taputtaa keltahaalarisen pikkutytön päätä ja hymyillä kettua kantavalle pojalle
mutta minä jään vitosessa (ne on matkalla kuutoseen)
ja pieni tyttö kävelee automaattisesti ulos hissistä erään oven eteen joka voisi olla kotiovi
mutta kerros on väärä
isä jää maanittelemaan tyttöä takaisin hissiin kun häviän taas yhden varakodin oven taakse
olen istunut tässä matolla monta tuntia
samassa kohdassa keskellä kirjoja ja kaiutinjohtoja
kahvia ja vahinkoja
en ole pitkään aikaan tuntenut niin syvää epätoivoa ja yksinäisyyttä
matosta jää nukkaa kynsien alle kun sitä puristaa siinä pelossa
että alta katoaa ne viisi kerrosta ja ympäriltä seinät ja
putoan
sinä tahdot taas kuolla voi luoja voi luoja mitä teen täältä kaukaa neljänsadan kilometrin päästä apua huomenna soitan jonnekin ihan minne vaan mä en pysty tähän enää
ja yhdeltä yöllä mulla on takana vaan liikaa kahvikupillisia
kofeiinipäänsärky
edelleen 50 sivua filosofiaa edessä
niskakipu ja pari muuta elämää vakavampaa ongelmaa
veriset kynnenaluset
näköhäiriöitä
vessan lavuaarissa paskanharmaata vettä kun pesin sukkahousut
suupielet maistuu suolavedeltä
en ole kai itkenytkään pitkään
pitkään aikaan
kyllä mä kävin luistelemassakin
pimeä pimeä pimeä ahdistavan oranssinpimeä tyhjä luistelukenttä
luistinten terät on tylsät
kävelen kiertotietä takaisin enkä mene kauppaan
joku josta en tiedä muuta
kun että se ei saa nukutuksi öisin ja kärsii vakavasta masennuksesta
syö paljon nuudelia
sanoo olet ihana älä pyydä anteeks ja monta muuta sanaa
mietin juttuja
olkapäitä joille on ripoteltu ihmiselämien edestä sanoja
kantapäitä joissa on kai krooniset hiertymät
kuinka monta kuppia pitää juoda kahvia että saa kofeiinimyrkytyksen
youtube tarjoaa surullista pianomusiikkia
taidan jäädä tähän matolle makaamaan
ulkona sataa taas lunta
unohdin kahvinkeittimen taas päälle
taastaastaas
Huh. Olipas kiinnostavin blogin läpikahlaus aikoihin. En ihan tiedä, mitä sitä kehtaisi, mutta, tarkkaavainen ja kaunis tapa nähdä maailma. Tutun särkynyttä meininkiä.
VastaaPoistaKiitoksia.
huh
Poistaistun vaan hämmentyneenä tuijottamassa kommenttia. kiitos. en tiedä näätkö vastausta koskaan mutta jos vaikka sattumalta niin miten menee? mua kiinnostais kovin tietää. vaikken tiedä saako tollasta edes kysyä noin vaan. kysyimpä silti
(ja en tiedä huomasitko, huomaatko nytkään mutta jätin jäljen myös jonnekin aika kauas sun blogin historiaan)
Huomasin kyllä. Kiitos ekanakin kommenteista, vastailin molempiin.
PoistaSaa.
En tiedä minkälaisia asioita pitäisi kertoa. Oudohkosti. Mielenkiintoisesti. Olen jatkuvasti väsynyt, tunteet omituisia ja etäisiä, paitsi ahdistus. Pelokas ja stressaantunut rääpäle. Suoritan viimeisiä ajotunteja ja ajattelin feilata inssin huomenna. Eilisilta parani merkittävästi sun ansiostasi. Väsyttää lisää, mutta musiikki kuulostaa hyvältä. Sydän lyö mitä sattuun.
Mietin kommentin lähettämistä jonkin aikaa. Jos olisi jäänyt tekemättä, viimeistään maailmantuskakirjoituksesi olisi saanut jotain aikaan. Itselläkin epätoivoinen tavoite kääntyä vegeksi, kun vain syömisistä tulisi joskus jotain.
Helpottiko oksetus yhtään?
(mikä on sun suosikkinationalia?)
hui, toivottavasti inssi meni hyvin. aina on hyvää mieltä tuottavaa kuulla parantaneensa jonkun iltaa. paransit siis just mun iltaa ja aina liian myöhästä opiskelua seuraavan aamun kokeeseen.
Poistatykkään kun ihmiset vastaa oikeita asioita eikä jotain vaikka ostin tänään appelsiinin. vaikka sellanenkin on aika piristävää. oon tosi väsynyt ja vastaus on sen mukainen(sekava), anteeksi. (jos satut tätä lukemaan. ehkä luet kun esitit kysymyksenkin) tunnistan hyvin kaiken etäisyyden ja loputtoman väsymyksen joka tuntuu vähän siltä kun nielisi kokoajan juomavedeksi vähän liian lämmintä vettä. ah niin ihanaa olla länsimaalainen hyvinvointivaltion asukas ja valittaa juomaveden lämpötilasta.
musiikki kuulostaa hyvältä. national varsinkin oon taas kuunnellut sitä pitkästä aikaa kovin paljon koska jostain syystä se on soinut mun unissa paljon viimeaikoina. sorrow on kai lempparein mutta se myös sattuu kaikista eniten ehkä kaikista biiseistä mitä on olemassa. ehkä se on sen takia niin hyvä. mistaken for strangers, siinä on jotain samaa ahdistusta kun kaikessa. ja siinä on yks sairaan hyvä kitarakohta. ja slow show, se oli mun eka lemppari joskus kolme vuotta sitten kun näin bändin ekaa kertaa. england, runaway, little faith. en mä osaa päättää. koko eka levykin on jotain niin hiton hyvää. liian hyvää. about today. exile vilify. this is the last time. don't swallow the cap. i need my girl. pitää lopettaa. en osaa bändi on vaan kokonaisuudessaan liian hyvä.
ehkä tyhmää kysyä kun en itekään osannut vastata mutta entä sun suosikkinationalit?
(järkyttävän pitkä kommentti ja vielä omaan blogiin. oon huono kertomaan mistään lyhyesti)
ja tänään mua taitaa oksettaa taas vähän eri asiat
Meni vahingossa läpi. Ei ollu tarkoitus. Toivottavasti sielläkin koe!
VastaaPoistaMinäkin. En vain oikein osaa sitten muutakaan kuin uida näissä syvissä vesissä. Se kai vesittää aina kaikki yritykset tutustua ihmisiin. En vain ymmärrä, missä siellä menee ne rajat, mitä normaalit tyypit sanoo ja mitä ei. Tämmösiä me länkkärit ollaan joo. Hirveästi vaikuttaa toki miten jengillä ympärillä menee, yksinäisyyden tunne sattuu universaalisti riippumatta siitä onko ympärillä savimajoja vai pilvenpiirtäjiä.
Luen kun esitin, ja luen vähän muutenkin. Päivittelen neuroottisesti erinäisiä sivuja siinä toivossa, että jotain tapahtuisi (unelmien prinsessa ilmoittaisi tulevansa hakemaan mut kotoa ja tätä rataa). Yleensä kuitenkin lähinnä siks, että odotan vastausta joltakulta. En tiedä, mitä mun elämälle tapahtui, mutta siitä on vuosia.
Törmään Nationalin kanssa vähän samaan ongelmaan kuin säkin. England on kuitenkin ehkä se kaikista mielettömin. Bloodbuzz ja Squalor Victoria oli varsinkin livenä törkeän hyviä. About Today on käsittämätön, kun se saa melkein missä tahansa mielentilassa rauhoittumaan ja kaihoisan onnelliseksi. Jotain siinä on. Slow Show, Apartment Story, Secret Meeting, Little Faith, Sorrow, Soho Riots. Demons, Last Time, Humiliation on uudelta suosikkeja, niissä on sellainen "etäisen cool lämpimyys" jonka tahtiin on coolia huojua punkkulasin kanssa, tai ilman. I Need My Girl saa kans aina hymyilemään, ja Hard To Findin "I kind of think you always will" saa aikaan sellasen hyvällä tavalla ahdistavan myllerryksen. Eikä se Hunger Games -biisikään huono ole.
(yritän pistää paremmaks pituudessa ja sekavuudessa. ei oo ens vaikeeta.)
oon matematiikan tunnilla enkä vaan kykene repimään mun aivoja mihinkään kaavamaisuuksiin nyt kun ajatukset ui levällään missä sattuu ja unenpuute särkee silmiä joten ehkä yritän vastata tähän jotenkin tällä mun älykkäällä puhelimella. paska alotus uudelle jaksolle kun olen nukahtanut ties kuinka monelle tunnille. pitäisi repiä jostain itselleen selkärankaa muunkin kun kaikista maailman epäkohdista vihaisesti kirjoittamisen suhteen.
VastaaPoistaonnea sun inssistä. vaikka olikin vahinko. mun koe oli naurettavan helppo. nukahdin sinnekin puoleksi tunniksi.
ihmisiin tutustuminen tuntuu lähinnä oudolta ajatukselta kun pakollisissa sosiaalisissa kontakteissa vieraisiin ihmisiin jotenki pelkistyy sellaseen kummalliseen monotonisen kohteliaaseen tilaan että pääsee siitä tilanteesta mahdollisimman mutkattomasti ja sujuvasti eroon. ja sellasesta tulee hirveen uupunu olo.
neuroottinen päivittely on tuttua myös. kai yötkin menee lähinnä tyhjään klikkailuun silmät ristissä kun ootan jotain elonmerkkejä jostain. (teen sitä siis näköjään matematiikan tunneillakin)
ja oi joo. kun beringer huutaa squalor victoriaa ni voisin nauraa ääneen koska se on vaan niin mainio. livebiiseinä ehkä parhaimmistoa, bloodbuzz kyllä muutenkin sellanen kuumalla asfaltilla kävely-biisi jostain syystä. mulla jotain menee sisällä ihan myttyyn kun don't swallow the capissa lauletaan "when they ask me what do i see i say a bright white beautful heaven hanging over me"
(ei jeesus matematiikka on niin hazardia etten oikein osaa muuta kun istua ja tuijottaa ja virnuilla typerästi kun mieleni tekisi ruveta nauramaan kun en muutakaan osaa. pitäisi ehkä ottaa vähän aikuisempi asenne elämään)
Heh. Toivottavasti et nukahtanut kotimatkan varrelle. Tunneilla nyt on ihan hyvä ottaa rennosti... Itsehän mä en ole käynyt koulussa ollenkaan parina viime jaksona, tänä vuonna tuli hieman ryhdistäydyttyä. Tärkeintä päivälukiossa tuntui olevan, että istuu siellä tunnilla miten nyt istuu, sillä oppiiko mitään ei sitten kovin väliä. Voisi nuo sun prioriteetit huonommassakin järjestyksessä olla.
VastaaPoistaKiitoksia. Kyllä mä tän jotenkin hyvitän (/pahoitan). Mitäs tuosta nukkumisesta sitten huolehtimaan. :)
Jep, kuulostaa tutulta tuokin. Itseä tympi, kun tuo ihme putkinäköisyys meni päälle jopa lääkärissä asioidessa, kaikki jämäkkyys ja omat tarpeet unohtuu. Normaalimmissa tilanteissa yleensä sitten juuri noin, ellei väläytä jotain legendaarista, joka hävettää vielä viidenkin vuoden kuluttua. En tiedä mikä siinäkin on, kai sekin on vain liian ahdistavaa.
Harrastus se tämäkin. Mä käytin kaiken aikani päivittelyyn oikeastaan viimeiset viisi vuotta, välillä pidin taukoja ollakseni masentunut.
(heh. näh.)