sattuu helvetin paljon
kaikki tässä maailmassa on niin väärin
sattuu sattuu sattuu
itken keuhkot ulos ja ympäri
äiti siinä toisella puolella pöytää sanoo
maailma on raskas kantaa niille jotka näkee sen rumuuden
mietin jotain hirviä jotka juoksee vielä kymmeniä metrejä luoti sydämessä
en uskalla edes ajatella pidemmälle
tehotuotantotehtaisiin ja liikalihavuuteen kuoleviin,
afrikanlapsiin, voi saatana


seison koiran kanssa keskellä peltoa
lunta polviin saakka
katson miten juna ajaa ohi ja suljen silmät kun pelottaa
pelottaa niin vitusti kiskot vasten lapaluita  ja junan renkaat rintakehällä
kasvot taivasta kohti
ei ei ei pelottaa
en mä sellasta tahdo ei en apua
pitäisi juosta pakoon
mutta kun äiti mä en jaksa elää



huudan ilman ääntä
iho on niin ahdas
oksettaa kaikki en näe mitään kun silmistä valuu tyhjyyttä
en ihmettele miksi ihmiset turruttaa aistinsa alkoholiin huumeisiin väkivaltaan
en ihmettele miksi ne kävelee ulos alas talojenkatoilta junien alle ja nielee kuolemaa pilleripurkeista
mutta ihmettelen miten helvetissä ne lukee matematiikan kaavoja ruotsin kielen sanoja
väittelee tohtoreiksi
hankkii pari lasta ja kivan duunin
kulkee silmät kiinne hymy huulilla kädessä typpikaasuun pakattu jauheliharuumis ja kilo perunaa

melkein tekee mieli ruveta yhteiskuntakelvottoma(mma)ksi
lopettaa koko yhteiskunnallinen olemassaolo ja kaikki
(vitut en uskalla edes sanoa äidille rupeavani täyspäiväiseksi vegaaniksi)