eilen

kaikki valuu ulos siinä hetkessä kun
se jolla ei pitänyt olla enää mitään merkitystä
kävelee ohi mun ja mun kohotettujen sanojen ja käsien
ei se kai edes katsonut
silti se lyö kovempaa kun kukaan muu koskaan
ja jotkut kädet ja sanat kai pitää pystyssä
kiitos

olen aivan liian humalassa tällaiseen
tai yhtään mihinkään
ja samalla juuri sopivasti
sinä olet siinä joten millään muulla ei kai ole väliä
tiedäthän, tahdon vain hukkua tähän lämpöön sinä sylissä ja tuoksut siltä pieneltä sydänrasialta
tekisi mieli sanoa tule mennään ja häivytään en pysty olla tässä
missä se yksi nojaa koko puolentoista vuoden painolla vasten selkää
ja on silti kauempana kuin koskaan
(vieressä yksi jonka silmiä tuijotan liikaa ja hymyilen)

sitten ympärillä on yhtäkkiä paljon hengitystä ja huutoa
jalat ei kanna ei sunkaan jalat mutta me kannetaan silti toisiamme
ja tahtoisin huutaa ja lyödä kun kaadun vasten yhtä syliä ja olkapäätä
aina kerta toisensa jälkeen
joka ei ole mua varten
ei koskaan ollutkaan eikä ole nytkään
tai huomenna
tahtoisin huutaa kun hymyilen niille toisille silmille
aina kerta toisensa jälkeen
ja annan sormien eksyä jonnekin niskahiuksiin niinkuin kuusi kuukautta sitten
hymyilen vaikka sen sormet kulkee pitkin verestä märkää käsivartta ja säikähtää karkuun
(keskellä ihmismassaa jotain vain repesi liikaa
kaikkien katseiden alapuolella ja mua hymyilytti jollain sairaalla tavalla
ei mun ollut tarkoitus oikeasti se oli vahinko)
huudan keuhkot ulos ja nauran ja itken
tunnen kaiken mitä homo sapiens kykenee
ja enemmän
galakseja ja ääretöntä tyhjää sen keskellä

sinä piirrät käsivarteen kuoleman varjelukset
varjelemaan kuolemalta
odota ensi kevääseen
odotathan
(ja pidemmälle)
kyllä sinä odotat minä pidän kiinne

enkä mä jää siihen yhteen ihmiseen tahallani
en mä koskaan tahallani
en vaan osaa irrottaa on sentään jotain jossa roikkua
hirressä nimittäin jo kohta toista vuotta





(en tunne mun käsiä vieläkään. ne on olemassa vaan mun ulkopuolella. niinkun kaikki muukin. sattuu aivan helvetisti käsivarteen, mutta se kipu on myös jossain kaukana (tarvitsen sun apua huomenna en uskaltanut unohdin pyytää tänään. pyydän anteeksi jo etukäteen) hengitys ei kulje ja suljettujen silmien takaa tuijottaa se yksi hymy ja silmät ja sen piti olla vain viikon mittainen ajatustenvarastaja viime kesänä mitä tapah tu u
u)