olet kummallinen tapaus. tarkoitan sitä hyvällä tavalla. en osaa selittää juuri nyt, anteeksi. silti tuntuu mielekkäältä vastata nyt.
(mielekäs on epämukava sana. elämänkatsomustiedon opettajani käyttää sitä. opettajasta kyllä pidän. en tee taas mitään järkeä juuri nyt. äh)
mietin sua muuten myös kerran aamuyöllä herätessäni aivan sattumalta kello 4:56 katsomaan ikkunasta auringon nousua ja mieleeni tuli eräs lause sun eräässä blogitekstissä. tarkistin sen varmuuden vuoksi. "haluaisin välittää (näkyvästi) ihmisistä" en tiedä. oli vähän hassu yö. nukahdin sitten uudestaan ja ainoa todiste hereilläolosta oli kuva aamutaivaasta kännykässä. (muistikuvat tuli vasta myöhemmin)
ja eihän se kai olekaan. niinkuin ehkä tiedät, tekstejä ilmestyy lähinnä surkeimpina hetkinä. ehkä se kaikki kuitenkin roikkuu jossain harteiden yllä alati, mielikuvaharjoittelulla nostan sen kerta toisensa jälkeen ylös mutta joskus se putoaa. mutta kai sitä vielä tulee aika, jolloin odottaa valon vaihtumista vihreäksi ja lakkaa seisomasta senttien päässä ohiajavista autoista. junaraiteet ovat vain tie eteenpäin, eivät kaiken leikkaava loppu ja osaa seisoa laiturilla kulkevan keltaisen varoitusviivan takana, kunnes juna on pysähtynyt. tänään viimeksi se hipoi laiturille saapuessaan hupparin hartiaa. en minä ole tosissani minnekään menossa. kunhan pelaan loputonta valtapeliä.
Hehe. Ehkä puhutaan samasta asiasta. Selittää en osais itekään.
Se on ehkä edelleen yks mun keskeisimmistä tavoitteistani. Tai toiveistani. Mistä nää nyt on kiinni. Osaatko sä? Tai kukaan? En tiedä, mitä ihmiset tekee keskenään. Kiitos miettimisestä. Varo kuitenkin, ettei aivot kärähdä näitä horinoita lueskellessa.
Tiedän kyllä. Myös sen viehätyksen kontrollin tunteesta, voisi jos tarvitsisi ja niin edelleen. Hirveän helpottavaakin. Pelivaraa jää vaan turhan vähän, jos sattuu könyämään jalkoihinsa. Kämäistä, jos ei tarkoita, ja lipeää silti.
Tumblrissa tuli joskus vastaan se gif jossa juna tulee päin näköä ja tuntuu oudolta, kun sulkee silmät oikealla hetkellä. Yläasteella yksi mun selviytymiskeinoistani oli mielikuva, jossa tulen ammutuksi tyylikkäällä tavalla. Pakenin siihen kohtuu usein.
Mutta eiköhän se siitä ajan kanssa tasaannu. Kunhan sen kans vain jakselisi.
Tuossa tuo pumppailee. Vähän turhan vauhdikkaasti, mutta. Pääsiäinen on jotenkin ahdistava. Sörkassa jengi onneks mesoaa ihan tuttuun tyyliin. Vaivaa väsymys ja epätodellinen olo, mutta no. Kävin sentään hoitelemassa ensi kuun sossupummailuja.
Ootko Porcupine Treetä kuunnellut? Tuli vain junaradoista mieleen niiden setä-samaistuu-teineihin -kiekko Fear of A Blank Planet. Setä onnistui ainakin sen verran hyvin, että tuli kuunneltua yläasteella paljon.
kaikki on ihan kummallista ja omituista ja joskus todella tuntuu että luen ajatuksia. ihmiset sanoo että näen. kaiken ja liikaa
kyllä mä joskus aina osaan näkyvästi välittää useiden mielestä aina mutta ehkä se tarkoittaa mulle eri asiaa kun niille
mulle tulee porcupine treestä mieleen (nyt kun kuuntelen) vuorovesi vaikken sen vaihtumista olekaan koskaan nähnyt. ehkä juuri siksi. (okei anteeksi ei pitäisi vastata kommentteihin silloin kun istuu omassa huoneessaan humalassa kun joku unohti alkoholinsa alakerran pöydälle lähtiessään. pelle miljoonaa ne meni katsomaan)
kai pääsiäinen nyt vähemmästäkin. jeesus kuolee ja kaikkea. toivottavasti kaikki ei kuole pelottaa yksi jota roikotan pinnan yläpuolella (se on pikkuhiljaa alkanut ihan vähän uimaan itsekseen). aina välillä multa salaa se meinaa kuolla ja pelkään päästää irti sen kädestä (ihmiset katsoo meitä kun jotain vähemmistöparia kaduilla ja mua naurattaa)
toivon että tasaantuu. muttei tasaiseksi kuitenkaan. vitun tylsää. toivottavasti jaksat oikeesti ihan koko sydämestä (anteeks sydänmetafora. vai onkohan toi edes. mun pitäis tietää kun me just nyt analysoidaan metaforia)
en tiedä en kai osaa sanoa muuta nyt juuri (ironista kun tiedän että nyt juuri ei pitäisi sanoa yhtään mitään. oikeasti. anteeksi olen aika järkyttävän sekava tällaisena)
mutta kiitos sen olen tainnut sanoa liikaa jo mutta silti en tiedä mitään parempaakaan sanaa siihen että niin
Vuorovettähän se, temaattisesti ja musiikillisesti. Anesthetizen vyöryminen erityisesti. Collapse the Light Into Earth on myös aika hieno.
Toivottavasti oli hyvät humalat. Mäkin oon nyt vähän. Sunnuntaina yksin kotona. Erilainen Nuori. Nyt sit laskari eikä mikään oikeen tunnu miltään. Ei liittynyt.
...jaha. Kesken jäi. Viimeistellään seuraavana päivänä. Jaha. Ei kyennyt mihinkään. Jatketaan tiistaina. Pahoittelen tätä tuherrusta.
Välillä tuntuu että kuolee. Pari viikkoa sitten yksi vain netissä etäisesti tuntemani yliannokset, itki lohduttomasti sellanen keltainen myssy päässä. Viddu kun sydän särkyi (noin, minäkin). Käynyt aika monesti hyvin lähellä. Mut ei vielä kuitenkaan peruuttamattoman syvällä. Toivottavasti yksikin jakselisi pinnalla. Eihän siinä voi kuin tehdä parhaansa. Olla putoamatta itse mukana ihan koko matkaa.
Tuntuu hyvältä, että on joku joka ei vain käänny pois. Kuten jengi yleensä. Kiitos itelles siitä.
Metafora, tai mikä lie, ei haittaa, silloin eikä ainakaan enää. Ajatuksena on lähitulevaisuudessa ruveta oksentelemaan kaikille kivoille avosydänleikkauskuville ja muille. Jos siedättyisi vielä vähän enemmän.
VastaaPoistaMietin sua tossa yöllä.
Musta sä vaikutat just siltä tyypiltä, joka välittää ja kantaa koko maailman murheita mutta ei pysty jakamaan yhtään siitä myötätunnosta itselleen.
Ei tän pitäisi olla kylmää ja hukuttavaa ihan kaiken aikaa.
Siihen liittyen. http://www.nytimes.com/2011/06/23/health/23lives.html?pagewanted=all&_r=0
olet kummallinen tapaus. tarkoitan sitä hyvällä tavalla. en osaa selittää juuri nyt, anteeksi. silti tuntuu mielekkäältä vastata nyt.
Poista(mielekäs on epämukava sana. elämänkatsomustiedon opettajani käyttää sitä. opettajasta kyllä pidän. en tee taas mitään järkeä juuri nyt. äh)
mietin sua muuten myös kerran aamuyöllä herätessäni aivan sattumalta kello 4:56 katsomaan ikkunasta auringon nousua ja mieleeni tuli eräs lause sun eräässä blogitekstissä. tarkistin sen varmuuden vuoksi. "haluaisin välittää (näkyvästi) ihmisistä"
en tiedä.
oli vähän hassu yö. nukahdin sitten uudestaan ja ainoa todiste hereilläolosta oli kuva aamutaivaasta kännykässä. (muistikuvat tuli vasta myöhemmin)
ja eihän se kai olekaan. niinkuin ehkä tiedät, tekstejä ilmestyy lähinnä surkeimpina hetkinä. ehkä se kaikki kuitenkin roikkuu jossain harteiden yllä alati, mielikuvaharjoittelulla nostan sen kerta toisensa jälkeen ylös mutta joskus se putoaa. mutta kai sitä vielä tulee aika, jolloin odottaa valon vaihtumista vihreäksi ja lakkaa seisomasta senttien päässä ohiajavista autoista. junaraiteet ovat vain tie eteenpäin, eivät kaiken leikkaava loppu ja osaa seisoa laiturilla kulkevan keltaisen varoitusviivan takana, kunnes juna on pysähtynyt. tänään viimeksi se hipoi laiturille saapuessaan hupparin hartiaa. en minä ole tosissani minnekään menossa.
kunhan pelaan loputonta valtapeliä.
jaarittelen taas. miten sinä (ja sydän) voi?
Alunperin olin kirjoittamassa: "mietin sua tossa yöllä. Oot omituinen tapaus, hyvässä mielessä". Luetsää ajatuksia.
VastaaPoistaHehe. Ehkä puhutaan samasta asiasta. Selittää en osais itekään.
Se on ehkä edelleen yks mun keskeisimmistä tavoitteistani. Tai toiveistani. Mistä nää nyt on kiinni. Osaatko sä? Tai kukaan? En tiedä, mitä ihmiset tekee keskenään. Kiitos miettimisestä. Varo kuitenkin, ettei aivot kärähdä näitä horinoita lueskellessa.
Tiedän kyllä. Myös sen viehätyksen kontrollin tunteesta, voisi jos tarvitsisi ja niin edelleen. Hirveän helpottavaakin. Pelivaraa jää vaan turhan vähän, jos sattuu könyämään jalkoihinsa. Kämäistä, jos ei tarkoita, ja lipeää silti.
Tumblrissa tuli joskus vastaan se gif jossa juna tulee päin näköä ja tuntuu oudolta, kun sulkee silmät oikealla hetkellä. Yläasteella yksi mun selviytymiskeinoistani oli mielikuva, jossa tulen ammutuksi tyylikkäällä tavalla. Pakenin siihen kohtuu usein.
Mutta eiköhän se siitä ajan kanssa tasaannu. Kunhan sen kans vain jakselisi.
Tuossa tuo pumppailee. Vähän turhan vauhdikkaasti, mutta. Pääsiäinen on jotenkin ahdistava. Sörkassa jengi onneks mesoaa ihan tuttuun tyyliin. Vaivaa väsymys ja epätodellinen olo, mutta no. Kävin sentään hoitelemassa ensi kuun sossupummailuja.
Ootko Porcupine Treetä kuunnellut? Tuli vain junaradoista mieleen niiden setä-samaistuu-teineihin -kiekko Fear of A Blank Planet. Setä onnistui ainakin sen verran hyvin, että tuli kuunneltua yläasteella paljon.
kaikki on ihan kummallista ja omituista ja joskus todella tuntuu että luen ajatuksia. ihmiset sanoo että näen. kaiken ja liikaa
VastaaPoistakyllä mä joskus aina osaan näkyvästi välittää
useiden mielestä aina mutta ehkä se tarkoittaa mulle eri asiaa kun niille
mulle tulee porcupine treestä mieleen (nyt kun kuuntelen)
vuorovesi vaikken sen vaihtumista olekaan koskaan nähnyt. ehkä juuri siksi.
(okei anteeksi ei pitäisi vastata kommentteihin silloin kun istuu omassa huoneessaan humalassa kun joku unohti alkoholinsa alakerran pöydälle lähtiessään. pelle miljoonaa ne meni katsomaan)
kai pääsiäinen nyt vähemmästäkin. jeesus kuolee ja kaikkea.
toivottavasti kaikki ei kuole
pelottaa yksi jota roikotan pinnan yläpuolella (se on pikkuhiljaa alkanut ihan vähän uimaan itsekseen). aina välillä multa salaa se meinaa kuolla ja pelkään päästää irti sen kädestä (ihmiset katsoo meitä kun jotain vähemmistöparia kaduilla ja mua naurattaa)
toivon että tasaantuu. muttei tasaiseksi kuitenkaan. vitun tylsää. toivottavasti jaksat
oikeesti
ihan koko sydämestä
(anteeks sydänmetafora. vai onkohan toi edes. mun pitäis tietää kun me just nyt analysoidaan metaforia)
en tiedä en kai osaa sanoa muuta nyt juuri
(ironista kun tiedän että nyt juuri ei pitäisi sanoa yhtään mitään. oikeasti. anteeksi olen aika järkyttävän sekava tällaisena)
mutta kiitos
sen olen tainnut sanoa liikaa jo mutta
silti en tiedä mitään parempaakaan sanaa siihen että
niin
kiitos
Joo. Uskon.
VastaaPoistaVuorovettähän se, temaattisesti ja musiikillisesti. Anesthetizen vyöryminen erityisesti. Collapse the Light Into Earth on myös aika hieno.
Toivottavasti oli hyvät humalat. Mäkin oon nyt vähän. Sunnuntaina yksin kotona. Erilainen Nuori. Nyt sit laskari eikä mikään oikeen tunnu miltään. Ei liittynyt.
...jaha. Kesken jäi. Viimeistellään seuraavana päivänä. Jaha. Ei kyennyt mihinkään. Jatketaan tiistaina. Pahoittelen tätä tuherrusta.
Välillä tuntuu että kuolee. Pari viikkoa sitten yksi vain netissä etäisesti tuntemani yliannokset, itki lohduttomasti sellanen keltainen myssy päässä. Viddu kun sydän särkyi (noin, minäkin). Käynyt aika monesti hyvin lähellä. Mut ei vielä kuitenkaan peruuttamattoman syvällä. Toivottavasti yksikin jakselisi pinnalla. Eihän siinä voi kuin tehdä parhaansa. Olla putoamatta itse mukana ihan koko matkaa.
Tuntuu hyvältä, että on joku joka ei vain käänny pois. Kuten jengi yleensä. Kiitos itelles siitä.
Metafora, tai mikä lie, ei haittaa, silloin eikä ainakaan enää. Ajatuksena on lähitulevaisuudessa ruveta oksentelemaan kaikille kivoille avosydänleikkauskuville ja muille. Jos siedättyisi vielä vähän enemmän.
:)
Ilo (/mikä lie) on minun puolellani.