elämä on pelkkiä aamutaivaita
herään kerta toisensa jälkeen samaan kellonaikaan istun hetken lattialla tilassa jossa
                                                                               olemassaolo on haurasta
sinivihreät liian kirkkaat aamutaivaat (pidän      palaa ihoon kiinne ja putoan takaisin
                                                                     enemmän niistä myöhäissyksyn tummista ja tukehtuvista taivaista)
                                                                                                          lattian läpi uniin joiden

t a s a i s u u s ja loogisuus  

                                            ajaa seinille valveilla ollessa

                                                  kaipaan sitä kakofonista huutoa ja iholle jääviä kuvia
                                                  pimeissä tunneissa

onneksi sirius ja remus tuijottavat toisiaan 40 riviä putkeen (the order of the phoenix, page 84-85)