loppu odottaa tunnen sen hengityksenä niskassa sormina kylkiluina
minun sinun hänen herra presidentin
??

valtava kuusi rannassa kaatuu kohtaan, jossa äitini pari lyhyen lyhyttä
                                                                                   elämän mittaista minuuttia sitten
                                                                                    sulki päivänvarjoa


kolme muuta valtavaa kuusta kaatuvat senttimetrien verran ohi talostamme
taittavat hieman peltikaton kulmaa
ja pikkusiskoni jatkavat loputonta lapsuuden liekillä palamista vielä hetken täällä


ja minä
minä olen kaukana jossain missä taivaat palavat yllämme ja satavat alas kuumana vaaleanpunaisena
ja seison siinä mukulakivellä ilman kenkiä
on koira on äänet jotka muistuttavat laukauksia

kaikki kaatuvat ylleni lävitse ihostani
                            polttavat läpi luuytimien
               ydinräjähdyksiä
unissani ja
aamulla tunnen niiden kosketuksen vielä olkapäillä
                                        solisluukuopissa ja
                             alaselässä ihosta kurkistavilla selkänikamilla
                                                          "olen tässä olen tässä"
                                                           sanat kaikuvat alitajunnasta vielä valveillakin

kaipaan kun

     everything is quiet everything is 
                                            cold  
                        (we walk alone)

tiedäthän, sinua minä kaipaan
              tiedän ei minulla ole lupaa tiedän tiedän tiedän anteeksi
kanssasi sain olla yksin
hengittää
en osaa kertoa siitä
se on sitä talvitaivaan väriä joka ei ole keltaista eikä sinistä
se on maapallon lampun lämmintä väriä
luotan liian usein liikaa siihen tunteeseen ihoni alla
                                      että sinä tiedät kyllä
                                         ainahan sinä


katso tähtiä


3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. en mä tiedä. en ihan rehellisesti enää ymmärrä mistään mitään. en tahtois kai edes vastata. päädyn vaan hämmentymään lisää ja luultavasti valehtelemaan. hengittäminen on vaikeaa. vietän kaiken ajan olemalla itsekäs ja tuhlaamalla kaikkea turhaan vihaan lähinnä itseäni kohtaan. polilla en osaa sanoa mitään ääneen oikein kunhan vaan käperryn mustaksi aukoksi. sanat kuulostaa vääriltä enkä osaa tehdä itteäni ymmärrettäväksi. koen itseni niin vaikeaksi että teen itsestäni kai vaikean ja toivoisin vaan jonkun lyövän lujaa. puhuvan mut kerrankin ympäri.

      joo hohhoijaa. miten sulla?

      Poista
  2. joo.

    ei tarvi valehdella tai vastatakaan. mutta mukavaa kun teit niin. tässä taas kesti kun piti toipua viikonlopusta...

    en kai minäkään. junnaan samoissa ongelmissa enkä tee mitään. tai sit oon jossain ihme ahdistustiloissa ja toivon että joku pitäis kädestä. eh. outoja päiviä. oon nähnyt ihmisiä ja keikkoja, yhden ihan huikean.

    onnittelut tai osanotot polille menemisestä... sitä väärinymmärrystä se kai on. sanoilla tuntuu tekevän aika vähän.

    olitko weekendeille tai muuten keikoille menossa? kiinnostaa kun tänä keväänä tuli jo missattua varmaan kymmenen mielenkiintoista.

    VastaaPoista