tahdon vain jonkun
                            lyövän niin
                            l  u  j   a   a
                                              että silmieni ympärille leviää tummia vesiä
                                                                                                                 upottavia aavoja avaruuksia

                                                               niin että väkivalta maistuu suussani
                                                               rautana ja kylmänä aamuna
                                                             

asfaltti kutsuu polvilumpioita

tyhjyyden vastakohta

ainoa vaihoehto                             

 on kipu ja sitä kohti

olen taas matkalla

nyt vasta välimaastossa

hetki ennen vedenpintaa

kynnet kaivaa ihon alle luuytimiin mätäneviin

lupauksiin

ehkä minä kevenen jos kuorin käsin yltäni kuolleita solukerroksia