äiti
saanko nyt vaan soittaa ja itkeä
voitko tulla kotiin äiti, nyt heti
minua pelottaa
tule tänne ja paikkaa haavat ja sano että kaikki järjestyy
ole kiltti
Katselen asuntoja ja hirvittää vähän. Noin muuten lähinnä ihmettelen, saavatko sodan aikaan Ukrainassa. Pitäis herätä ennen kymmentä huomenna, saa nähdä. Vähän tyhjää junnausta, hämmennystä, väsymystä ja innostusta. Hain hautausmaan kesätyöntekijäksi. Saiskohan sitä tehdä yöllä.
ajattelin aamulla herääväni maailmaan, jossa on sota. ei ollut sotaa. toivoin vähän, etten olisi herännytkään. koko päivä olisi voinut mieluusti mennä peiton alla. toivottavasti sä pääsit ylös tarpeeksi ajoissa. hautausmaa kuulostaa hyvältä. innostus myös.
en oikein osaa vastata. olisi hyvä, jos joku sanois puolesta välillä, että herää ei sulla oo hätää ja mottais vähän. mutta äiti tuli ainakin kotiin. vaikken soittanutkaan. haavat paikkasin itse ja niin, iho eheytyy ja mieli sopeutuu. vielä joskus
Olisin varmaan ajatellut samoin, jos ei olisi väsyttänyt niin. Kyllä mä sitten. Toivottavasti huomiseen herääminen olis mukavampaa. taas väsyttää itseä ja kai yhä aamullakin. saaneekohan mitään selvää tästä. Kirjaimet menivät Hesaria lukiessa sekaisin ja siellä seikkaili vresidentti Pladimir Vutin. Nauran tälle edelleenkin.
Joo. Vielä joskus. Oikeastaan koko ajan.
Oon muuten eräänkin kerran kironnut tuota suruunsa ja ahdistukseensa hukkumista. Eihän tunteitaan voi päättää, mutta osaa ne viipyä pitkään. Mietin jälkeenpäin, että olisi ehkä voinut kysyä toisin. Ei niin että ehjä, mutta... rikkinäisen ehjä. Äh. Hm.
iskee dylan kyllä, tekee ihan hyvää tämän kolme päivää kestäneen rääkymisitkumusiikin luukuttamisen jälkeen. kai se joku salainen, sielunsyöveriin unohtunut emo mun sisällä nyt potkii itseään sitten ajoittain ulos hieman myöhässä. iskeekö neil young? my my hey hey (vai miten päin se nyt menikään. se rauhallisempi kuitenkin)
tänään oli kai sitten helpompi. ei ehkä nousta, mutta hengittää. toivottavasti sielläkin. ja loppujen lopuksi, ehkei sillä ole niin väliä miten kysyy. olen kuitenkin kovin iloinen, että kysyt. mitä se sitten onkaan. rikkinäisen ehjä. se on hyvin, nyt just se kuulostaa oikeelta. ei ehkä vielä eilen.
out of the blue and into the black niin se kai aina menee, nyt on ehkä vähän sinisempää. ja aamuisin valon määrä vähän kauhistuttaa, ehkä hyvällä tavalla. en osaa sanoa ihan vielä
No kuuntelin Rust Neveriä kyyneleet silmissä jokin aika sitten! Rauhallisempi lie juuri noin päin. Ordinary Peoplea kuuntelin loppukesästä, siinä on aika lailla koko rokänrol. Juuri ja juuri kerkeää saada hommasta kiinni biisin aikana. (lisäksi tykitin innoissani Black Paradea ekaa kertaa keväällä... emoterveiset vaan.)
:)
Mukava kuulla. Yritän aina vähän tasapainotella, usein epäonnistuneesti, hienovaraisuuden, tunkeilun ja ei-halutun neuvomisen kanssa. Taustalla kyllä on aina välittäminen mutta. En ihan täysin ymmärrä tätä touhua, tai itseäni.
On mun päässäni jotain muuttunut. Tänään tuli vähän olosuhteiden pakosta taas turpaan, ja kai väsymyksellekin taas turhauttava, turha syy. Mutta toistaiseksi siedän ihan mukavasti ja asiat hymyilyttävät. Tämmöset.
Niin se menee, ainakin turhan usein. En tiedä vielä tästä keväästä, tuntuu hieman että oon vielä jumissa jossain syksyn ja talven välillä. Yksinäiset kesät on joskus olleet vähän vaikeahkoja.
Better to burn out than to fade away. Ruostekin muistaakseni viittaa kappaleeseen Cobainien ja muiden ohella.
National ois Flowssa. Mistäköhän rahat. Kiroilin Nick Cavea viime vuonna kun jäi parista kuukaudesta kiinni 18 vuotta.
(sori lievähköä sekavuutta. nyt ei oikein lähde järkevässä muodossa.)
pahoittelut. olen kai ollut poissa pari päivää. sekavuudesta on turha pyytää anteeks kun en itekään pysty tässä tilassa kauhean selkeisiin ajatuskuvioihin (jos nyt muutenkaan).
mulla jää taas vaihteeks flow väliin, ellen kiipeile aitojen ylitse. no, ehkä sitten ensi kesänä. tähän mennessä on harmittanut nick cave, bon iver, of monsters and men ja lykke li. joskus sitten.
pyörryttää ihan tämä parin päivän intensiivinen ihmispaljous ja liikaa kaikkea aiheuttavat yksilöt, joiden luulisi jo neutralisoituneen mutta ei. mieli vaan jaksaa vääntää mun kanssa ja joltain yksilöiltä riittää yksi katse ja olen polvillani jossain vessakopin kaakelilattialla. kai kaikki sitten on vaan niin kaunista ja aurinkoista, että jaksan hymyillä ja nyökytellä. odotan vain asfaltinlakaisukoneita ja uutta lautaa kenkien alle. toivottavasti pian pääset sieltä syksytalvijumista. sellaiset ei mun kokemuksien mukaan ole hirveän kivoja. eikä kyllä yksinäiset kesätkään.
en minäkään ymmärrä. juuri mistään yhtään mitään. paitsi että mattojen tamppaaminen tuntuu hyvältä kevätauringossa ja hurjassa tuulessa. kannattaa kokeilla
Iho eheytyy, mieli osaa ajan kanssa sopeutua ja äiditkin lähes aina välittävät.
VastaaPoistaniin. kiitos.
Poistamitä sulle kuuluu?
Katselen asuntoja ja hirvittää vähän. Noin muuten lähinnä ihmettelen, saavatko sodan aikaan Ukrainassa. Pitäis herätä ennen kymmentä huomenna, saa nähdä. Vähän tyhjää junnausta, hämmennystä, väsymystä ja innostusta. Hain hautausmaan kesätyöntekijäksi. Saiskohan sitä tehdä yöllä.
PoistaOothan ok?
ajattelin aamulla herääväni maailmaan, jossa on sota. ei ollut sotaa. toivoin vähän, etten olisi herännytkään. koko päivä olisi voinut mieluusti mennä peiton alla. toivottavasti sä pääsit ylös tarpeeksi ajoissa.
Poistahautausmaa kuulostaa hyvältä. innostus myös.
en oikein osaa vastata. olisi hyvä, jos joku sanois puolesta välillä, että herää ei sulla oo hätää ja mottais vähän. mutta äiti tuli ainakin kotiin. vaikken soittanutkaan. haavat paikkasin itse ja niin, iho eheytyy ja mieli sopeutuu. vielä joskus
Olisin varmaan ajatellut samoin, jos ei olisi väsyttänyt niin. Kyllä mä sitten. Toivottavasti huomiseen herääminen olis mukavampaa. taas väsyttää itseä ja kai yhä aamullakin. saaneekohan mitään selvää tästä. Kirjaimet menivät Hesaria lukiessa sekaisin ja siellä seikkaili vresidentti Pladimir Vutin. Nauran tälle edelleenkin.
VastaaPoistaJoo. Vielä joskus. Oikeastaan koko ajan.
Oon muuten eräänkin kerran kironnut tuota suruunsa ja ahdistukseensa hukkumista. Eihän tunteitaan voi päättää, mutta osaa ne viipyä pitkään. Mietin jälkeenpäin, että olisi ehkä voinut kysyä toisin. Ei niin että ehjä, mutta... rikkinäisen ehjä. Äh. Hm.
Iskeekö Dylan? Trying to get to heaven?
but I don't know what alright even means
iskee dylan kyllä, tekee ihan hyvää tämän kolme päivää kestäneen rääkymisitkumusiikin luukuttamisen jälkeen. kai se joku salainen, sielunsyöveriin unohtunut emo mun sisällä nyt potkii itseään sitten ajoittain ulos hieman myöhässä.
Poistaiskeekö neil young? my my hey hey (vai miten päin se nyt menikään. se rauhallisempi kuitenkin)
tänään oli kai sitten helpompi. ei ehkä nousta, mutta hengittää. toivottavasti sielläkin. ja loppujen lopuksi, ehkei sillä ole niin väliä miten kysyy. olen kuitenkin kovin iloinen, että kysyt. mitä se sitten onkaan. rikkinäisen ehjä. se on hyvin, nyt just se kuulostaa oikeelta. ei ehkä vielä eilen.
out of the blue and into the black
niin se kai aina menee, nyt on ehkä vähän sinisempää. ja aamuisin valon määrä vähän kauhistuttaa, ehkä hyvällä tavalla. en osaa sanoa ihan vielä
Hehe.
PoistaNo kuuntelin Rust Neveriä kyyneleet silmissä jokin aika sitten! Rauhallisempi lie juuri noin päin. Ordinary Peoplea kuuntelin loppukesästä, siinä on aika lailla koko rokänrol. Juuri ja juuri kerkeää saada hommasta kiinni biisin aikana. (lisäksi tykitin innoissani Black Paradea ekaa kertaa keväällä... emoterveiset vaan.)
:)
Mukava kuulla. Yritän aina vähän tasapainotella, usein epäonnistuneesti, hienovaraisuuden, tunkeilun ja ei-halutun neuvomisen kanssa. Taustalla kyllä on aina välittäminen mutta. En ihan täysin ymmärrä tätä touhua, tai itseäni.
On mun päässäni jotain muuttunut. Tänään tuli vähän olosuhteiden pakosta taas turpaan, ja kai väsymyksellekin taas turhauttava, turha syy. Mutta toistaiseksi siedän ihan mukavasti ja asiat hymyilyttävät. Tämmöset.
Niin se menee, ainakin turhan usein. En tiedä vielä tästä keväästä, tuntuu hieman että oon vielä jumissa jossain syksyn ja talven välillä. Yksinäiset kesät on joskus olleet vähän vaikeahkoja.
Better to burn out than to fade away. Ruostekin muistaakseni viittaa kappaleeseen Cobainien ja muiden ohella.
National ois Flowssa. Mistäköhän rahat. Kiroilin Nick Cavea viime vuonna kun jäi parista kuukaudesta kiinni 18 vuotta.
(sori lievähköä sekavuutta. nyt ei oikein lähde järkevässä muodossa.)
pahoittelut. olen kai ollut poissa pari päivää. sekavuudesta on turha pyytää anteeks kun en itekään pysty tässä tilassa kauhean selkeisiin ajatuskuvioihin (jos nyt muutenkaan).
Poistamulla jää taas vaihteeks flow väliin, ellen kiipeile aitojen ylitse. no, ehkä sitten ensi kesänä. tähän mennessä on harmittanut nick cave, bon iver, of monsters and men ja lykke li. joskus sitten.
pyörryttää ihan tämä parin päivän intensiivinen ihmispaljous ja liikaa kaikkea aiheuttavat yksilöt, joiden luulisi jo neutralisoituneen mutta ei. mieli vaan jaksaa vääntää mun kanssa ja joltain yksilöiltä riittää yksi katse ja olen polvillani jossain vessakopin kaakelilattialla. kai kaikki sitten on vaan niin kaunista ja aurinkoista, että jaksan hymyillä ja nyökytellä. odotan vain asfaltinlakaisukoneita ja uutta lautaa kenkien alle.
toivottavasti pian pääset sieltä syksytalvijumista. sellaiset ei mun kokemuksien mukaan ole hirveän kivoja. eikä kyllä yksinäiset kesätkään.
en minäkään ymmärrä. juuri mistään yhtään mitään. paitsi että mattojen tamppaaminen tuntuu hyvältä kevätauringossa ja hurjassa tuulessa. kannattaa kokeilla