ja sakset kutsuu
kaikki terävä
kaappien kulmat kutsuu pehmeitä polvia
kyynerpäitä

repeän ihan varmasti kyllä repeän kohta
tai tukehdun tai jotain on pakko tapahtua
kun kyyneleet valuu sisäänpäin
keuhkoihin
olen tuhansia syntymättömiä valtameriä
tyhjää ja kylmää
niinkuin se äänetön huuto
aina ja ikuisesti tämän saman huoneen ahtaissa seinissä
vain minun korvissani
huudan ja huudan ja huudan
niin kauan että happi loppuu ja unohdan
kai kaiken

tahtoisin suihkuun